Vielä sata vuotta sitten muuttohaukka asutti koko Suomea. Pelloilla käytetyt tuholaismyrkyt, etupäässä DDT saastutti sen ravinnon ja hävitti lajin lähes sukupuuttoon Suomesta, monen muun maan tavoin.
Kuusamossa laji ei pesinyt enää 1970-luvun jälkeen. Myrkkyjen kiellon jälkeen alkoi lajin hidas elpyminen. Silti laji on edelleen edelleen uhanalainen ja harvinainen näky Koillismaalla.
Onnekas voi tavata muuttohaukkapoikueen hillasuolta. Pesinnät ovat yhtä lailla myöhässä kuin hillasatokin ja karheasti kiikittäviä muuttohaukan poikasia voi tavata suuremmilta soilta.
Poikaset opettelevat nyt lentämään ja ainakin kaksi hillastajaa on kuvannut vielä lentokyvyttömän haukan hillareissullaan Posiolla. Emohaukka saattaa joskus olla lokin-, kahlaajan- tai varislinnun pyynnissä mutta yleensä sekin ilmestyy ajan myötä lähistölle kaartelemaan ja varoittelemaan.
Muuttohaukkaa ei ole helppo huomata vielä alkukesästä, mutta kun poikaset kuorituvat kesäkuun lopulla, ei emojen varoittelua voi olla huomaamatta jos liikkuu pesimäsuolla.
Suurin osa Suomen noin 250 pesivästä muuttohaukkaparista pesii Lapin soilla, mutta Kuusamossa laji on mieltynyt kalliopahtoihin. Molemmat pesäpaikat antavat turvaa kettuja vastaan.
Kalliopahdoilla muuttohaukkojen pesinnät näyttävät tänä vuonna onnistuneen myös paljon paremmin kuin avosoilla, kun lumipyryt ja kylmä kevät kurittivat myös petolintuja.
Kuusamossa todettiin tänä kesänä ennätykselliset seitsemän pesintää, joista kukin tuotti kahdesta kolmeen poikasta. Haukan poissaolo Kuusamossa kesti melkein neljäkymmentä vuotta, kun lajin paluu tapahtui vasta vajaa kymmen vuotta sitten.
Rengastuksen ja emojen kuvaamisen kautta selvisi, että yksi Kuusamossa pesivistä muuttohaukkaemoista oli syntynyt Pudasjärven suoalueella viisi vuotta aiemmin.
Posiolla todettiin tänä kesänä puolenkymmentä pesintää, mutta Taivalkoskelta laji näyttää edelleen puuttuvan tyystin. Salla on on jo lajin vahvaa pesimäaluetta kuten Lappi yleensäkin ja siltä lajin löytää noin kahdeltakymmeneltä suolta.
Muuttohaukan nykyiset uhat ovat samoja kuin muilla petolinnuilla: sähkölinjat, törmäykset liikenteessä, vaino ja metsästys. Maltalla kaikkia lintuja ammutaan sekä kevät- että syysmetsästyksen aikana. Kaksi vuotta sitten yksi kuusamolaisista muuttohaukan poikasista törmäsi muuttomatkansa alussa täydessä vauhdissa olleeseen autoon.
Muuttohaukkoja on käytetty tuhansia vuosia myös metsästyshaukkoina. Perinne jatkuu edelleen useissa maissa ja pesistä viedään munia ja poikasia metsästyshaukoiksi, etenkin Lähi-Itään.
Muuttohaukkojen pesintää seurataan metsähallituksen ja sen valtuuttamien vapaaehtoistyöntekijöiden toimesta. Lajin valtakunnallisesta seurannasta vastaa Rovaniemeltä ylitarkastaja Tuomo Ollila ja Koillismaalla Kuusamossa työskentelevä Stefan Siivonen.
Muuttohaukka
Muuttohaukan suomalainen nimi tulee suoraan sen tieteellisestä nimestä Falco Peregrinus eli muuttava jalohaukka.
Lintu viettää talvensa Länsi-Euroopasta Espanjaan ja Pohjois-Afrikkaan ulottuvalla alueella.
Muuttohaukka on maailman nopein saalistaja. Siivet supussa se syöksyy yli 300 km tuntivauhtia saaliin alle, kiepsahtaa selälleen ja tarttuu lentävään lintuun alhaalta. Sen kynsiin tart-
tuu keskikokoiset linnut, yleensä lokki, kahlaaja tai varislintu.
