Pääkirjoitus
Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ajaman yhteiskuntasopimuksen synty näyttää odotetun vaikealta. Ammattiyhdistysliike haraa vastaan, koska näköpiirissä on sen jäsenistön etuja koskevia heikennyksiä. Esillä on ollut muun muassa työajan pidennys sadalla tunnilla vuodessa. Enää hallitus ei hirttäydy ay-liikkeen kammoamaan työajan pidennykseen, vaan jättää keinovalikoiman keksimisen neuvottelujen varaan.
Kaiken taivastelun keskellä on syytä muistaa, miksi yhteiskuntasopimus on tärkeä: koska suomalaisella työllä tehdyt tuotteet käyvät nykyisellä hintatasolla huonosti kaupan maailmalla. Suomen kilpailukyvyn palauttaminen on tärkeää, jotta työllisyys saadaan kohenemaan ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus turvattua.
Ennen euroaikaa Suomi käytti kilpailukykynsä palauttamiseen säännöllisesti d-vitamiinia eli devalvoi valuuttansa. Rahanarvon alentaminen suhteessa kilpailijamaiden valuuttoihin oli nopea keino, mutta ei ollenkaan niin ongelmaton kuin markka-aikaa haikailevat haluavat muistaa.
EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämiehen mukaan Suomen kilpailukyvyssä on 15 prosentin vaje verrattuna kilpailijamaihin Ruotsiin ja Saksaan. Jos tilanne voitaisiin korjata devalvaatiolla, tietäisi se 15 prosentin korotusta tuontitavaroiden hintoihin. Autojen, vaatteiden, tuontiruuan kallistuminen söisi kuluttajien ostovoimaa. Jatkuva markka-devalvaatioiden kierre piti Suomen inflaatio nopeana, hinnat ja palkat olivat jatkuvassa kilpajuoksussa. Lainojen korot huitelivat pahimmillaan kaksinumeroisissa luvuissa.
Yhteiskuntasopimus tarjoaa syntyessään pohjan Suomen nousulle, mutta ei yksin riitä. Toinen puoli kakkua on se, että Suomen on jälleen uskottava itseensä. Talouskasvua ja työllisyyttä parantavat päätökset tehdään lopulta yrityksissä.
Henkisen laman selättäminen alkaa hyvistä uutisista. Niitäkin on onneksi kuultu esimerkiksi metsä- ja telakkateollisuudesta.