Helsinkiin traktorimarssille perjantaina suunnannut viljelijäväki näytti ja kuulosti saaneen paljon myötätunnon ja sympatian ilmaisuja reissusta ja tavasta ilmaista mielipahaansa. Näyttäisi jopa siltä, että vastakkainasettelu kaupunkilaisten ja maalla asuvien välillä on ainakin hetkellisesti poispyyhitty muistuttamasta vanhasta jäänteestä, jossa kaupunkilaiset syyttivät viljelijöiden elävän yhteiskunnan tukiaisilla. Nyt ymmärretään jo laajasti se tosiasia, että viljelijöille on maksettava tukia niin kauan kuin meillä kuluttajilla ei ole varaa/halua maksaa maataloustuotteista niiden kaikki kulut kattavia hintoja. Ilman tukia ei olisi maataloutta. Se vaan on tosiasia.
Maatilojen taloustilanne on heikentynyt viime vuosien aikana rajusti. Tuottajahinnat ovat laskeneet ja Ukrainan kriisin vuoksi maatalousmarkkinat Euroopassa ovat viljelijän kannalta epäsuotuisat. Samaan aikaan Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka, kansalliset tukijärjestelmät ja ohjelmaperusteiset viljelijätuet ovat muuttuneet merkittävästi.
Luonnonvarakeskuksen tuoreimman tiedon mukaan maatilojen yrittäjätulo pienenee vuoden 2015 alustavan ennusteen mukaan 40 prosenttia edellisvuodesta, keskimäärin 9 700 euroon tilaa kohti. Tämän lisäksi koko ammattikuntaa rassaa kohtuuton byrokratia ja maksatusten käsittämätön viivyttely. Ei siis ihme, että tuottajaväki on tyytymätön ja menettänyt luottamuksen tukien maksatuksesta vastaavaan Maaseutuvirastoon (mavi). Sopinee kysyä, mikä muu ammattikunta hyväksyisi näin rajut tulojen alennukset ja palkanmaksun viivytykset. Kysymykseen on helppo vastata: ei mikään. Mavi ilmoittaa maksaneensa viime vuonna haettuja tukia noin 20 miljoonaa, joten maksamatta on 330 miljoonaa euroa. Viime vuoden tuet se lupaa maksaa kesäkuun loppuun mennessä. Asia ei ole vain taloudellinen, vaan tilanne koettelee tilallisia myös henkisesti.
Mielenilmauksessa vaadittiin muun muassa Maaseutuviraston toiminnan tehostamista pikimmiten sekä hallitukselta ja EU:lta muita toimia kotimaisen ruuantuotannon pelastamiseksi. Aika ei ole helppo kenellekään, mutta viljelijöiden mielenilmaus ja vaatimukset ovat oikeutettuja. Nyt vaaditaan jo tekoja, sillä sympatia ja myötätunto eivät yksistään tuo tiliä viljelijän kukkaroon.