Kirkkohallitus julkaisi viime viikolla ennusteen seurakuntien jäsenmäärän kehityksestä vuoteen 2040 saakka. Jäsenennuste on vuosien 2017 ja 2018 jäsenistössä tapahtuneen kehityksen perusteella laskettu matemaattinen laskutoimitus. Seurakunnan jäsenkehitykseen vaikuttavia muuttujia ovat kastettujen ja kuolleiden määrä, seurakunnan jäsenyydestä eronneiden ja liittyneiden lukumäärä sekä muuttoliike ulos ja sisään. Kirkkohallituksen laskema ennuste ei huomioi paikkakuntakohtaisia taloudellisia ja aluepoliittisia muutostekijöitä. Ennuste ei luonnollisesti tule toteutumaan pilkuntarkasti. Jäsenkehitys voi olla ennustetta myönteisempi tai jopa kielteisempi. Ennuste joka tapauksessa näyttää muutoksen suunnan. Täytyy muistaa, että seurakunnilla itsellään on hyvin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa jäsenkehitykseen.
Vuoden 2019 alussa Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa oli yhteensä 3 848 191 jäsentä. Vuonna 2030 koko kirkossa on ennusteen mukaan 3 214 821 jäsentä ja kymmenen vuotta myöhemmin 2 703 695 jäsentä. Koko kirkon jäsenmäärä laskee ennusteen mukaan 29,7 prosenttia. Kuluvan vuoden alussa kaikista suomalaisista kirkon jäseniä oli 69,7 prosenttia. Vuonna 2040 suomalaisista kirkon jäseniä on ennusteen mukaan 46,1 prosenttia. Ennusteen mukaan suomalaisista alle puolet kuuluu kirkkoon vuonna 2036.
Taivalkosken seurakunnassa oli kuluvan vuoden alussa yhteensä 3 539 jäsentä. Ennusteen mukaan vuonna 2030 Taivalkosken seurakunnassa olisi 2582 jäsentä ja 1912 jäsentä vuonna 2040. Jäsenmäärän lasku olisi ennusteen mukaan 46,0 prosenttia. Kaikista taivalkoskelaisista seurakunnan jäseniä olisi ennusteen mukaan vuonna 2040 58,4 prosenttia. Kun jäsenennustetta katsotaan ikäryhmittäin, on ennuste vieläkin karumpi. Lasten ja nuorten määrä tulisi ennusteen mukaan laskemaan 51,8 prosenttia, työikäisten määrä 54,2 prosenttia ja yli 60-vuotiaiden määrä 34,7 prosenttia. Seurakunnan talouden ja verotulokertymän kannalta erityisen keskeistä on työikäisten määrän kehitys.
Kuusamon seurakunnan jäsenkehityksen ennuste on hiukan Taivalkoskea valoisampi. Kuusamon seurakunnassa oli kuluvan vuoden alussa 12 965 jäsentä. Ennusteen mukaan vuonna 2030 Kuusamon seurakunnassa olisi 10 081 jäsentä ja 7778 jäsentä vuonna 2040. Vuoteen 2040 mennessä Kuusamon seurakunnan jäsenmäärä laskisi ennusteen mukaan 40,0 prosenttia. Ennusteen mukaan vuonna 2040 kuusamolaisista seurakunnan jäseniä olisi 59,8 prosenttia. Lasten ja nuorten määrä laskisi Kuusamossa ennusteen mukaan 41,3 prosenttia, työikäisten määrä 50,8 prosenttia ja ikäihmisten määrä 27,6 prosenttia.
Posion seurakunnan osalta jäsenennuste on erityisen synkkä. Ennusteen mukaan vuosien 2018-2040 aikana Posion seurakunnan jäsenmäärä laskisi 52,5 prosenttia ollen 1308 jäsentä vuonna 2040. Ennusteen mukaan lasten ja nuorten määrä tulisi laskemaan 52,5 prosenttia, työikäisten määrä peräti 67,7 prosenttia ja ikäihmisten määrä 41,5 prosenttia.
Jäsenennusteesta voi yhteenvetona sanoa, että Koillismaan seurakunnissa jäsenistö tulee seuraavien vuosikymmenten aikana voimakkaasti vähentymään ja entisestään ikääntymään. Ennustetta voi pitää varsin luotettavana. Seurakunnan jäsenyydestä eroaminen on muodostunut pysyväksi ilmiöksi. Syntyvyys on laskenut nopeasti Koillismaalla jo useiden vuosien ajan. Mikään ei viittaa syntyvyyden kasvuun tulevina vuosina. Muuttoliike vie nuoria ja työikäisiä pois Koillismaalta. Koillismaa tarvitsisi kipeästi uutta taloudellista elinvoimaa.
Seurakuntien jäsenkehityksellä on suora yhteys seurakuntien talouden tulevaisuuteen. Seurakunnan taloudessa kirkollisverotuotto muodostaa kivijalan, jonka varaan kaikki rakennetaan. Ennusteessa talouden kannalta erityisen huolestuttavaa on työikäisen väestön muita ikäluokkia nopeampi vähentyminen, koska työikäiset ovat käytännössä suurimpien tulojen vuoksi myös suurimpia kirkollisveron maksajia. Nopeasti laskien esimerkiksi Taivalkosken seurakunnan kirkollisverotuotto tulee laskemaan vuoteen 2040 mennessä noin 45 prosenttia, kun laskennassa ei huomioida esimerkiksi palkkakehitystä. Palkat ja erinäiset kustannukset tulevat toki nousemaan vuosi vuodelta. Vuonna 2018 Taivalkosken seurakunnan kirkollisverotuotto oli yhteensä 654 321 euroa. Vuonna 2030 kirkollisverotuotto olisi oman laskelmani mukaan noin 480 000 euroa ja vuonna 2040 noin 355 000 euroa. Näin voimakas kirkollisverotuoton lasku edellyttää seurakunnalta yksinkertaisesti huomattavaa kiinteistöjen ja henkilöstön vähentämistä, mikä voi käytännössä olla mahdoton tehtävä. Investointien tekeminen ja toiminnan kehittäminen ovat tällaisessa taloustilanteessa lähestulkoon mahdotonta ilman toimintakulttuurin radikaalia muutosta.
Suomen evankelisluterilainen kirkko kokonaisuudessaan ja paikallisseurakunnat kaikkialla maassa ovat valtavan muutosprosessin edessä. Tähän muutosprosessiin kirkko ei ole riittävästi valmistautunut. Kirkolta puuttuu realistinen ja laajasti hyväksytty näky tulevasta. Edessä olevaan muutokseen ei voi valmistautua vanhaa säilyttävällä asenteella eikä puolustusasemaan käpertymällä. Muutoksen kieltäminen olisi kaikista tuhoisinta. Päätä ei voi nyt työntää pensaaseen. Nyt tarvitaan sekä teologista työskentelyä ja uudelleen arviointia että rakenteiden ja käytäntöjen radikaalia uudistamista. Kokonaiskirkolla ja seurakunnilla alueellisesti tulisi olla kunnianhimoiset strategiset suunnitelmat pitkälle tulevaisuuteen. Vaikealtakin näyttävä tulevaisuus tulee kohdata rohkeasti. Kirkkoa ja seurakuntaelämää tulee uudistaa rohkeasti.
Seurakuntien jäsenistössä ja taloudessa tapahtuvat muutokset ovat kokoluokaltaan niin valtavia, että ne pakottavat seurakunnat moniin kipeisiin ja vaikeisiin konkreettisiin päätöksiin. Lopputuloksen kannalta päätökset olisi parempi tehdä ennakoiden kuin vasta pakon edessä. Seurakuntien yhdistämisiä ja erilaisia rakenneratkaisuja on tulevina vuosina edessä kasapäin. Jäsenennusteen perusteella voi rehellisesti arvioida, että esimerkiksi Taivalkosken ja Posion seurakunnilla ei ole tulevaisuudessa välttämättä järkeviä edellytyksiä toimia itsenäisinä seurakuntina. Säästämistä ja sopeuttamista ei voi tehdä loputtomiin. Koko kirkon mittakaavassa jäsenkehityksen ennuste merkitsee niin suuria haasteita seurakuntarakenteelle, että se edellyttää kokonaiskirkon taholta toimenpiteitä. Nyt tarvitaan johtajuutta.
Oman vaikeutensa muutoksessa aiheuttaa muutoksen nopeus. 20 vuotta on yllättävän lyhyt aika kirkon ja seurakuntien elämässä. Muutos ei ala joskus muutaman vuoden kuluttua vaan on totisinta totta jo nyt. Muutosvauhti tulee olemaan poikkeuksellisen nopea. Näin nopeaa kirkon muutosta ei Suomessa ole koettu sitten 1500-luvun reformaation. Muutoksen synnyttämää pelkoa, epävarmuutta ja muutosvastarintaa voi lievittää parhaiten avoimella ja ennakoivalla tiedotuksella sekä mahdollisimman laajalla seurakuntalaisten, luottamushenkilöiden ja työntekijöiden osallistamisella muutosprosessin toteuttamisessa.
Kirkon ja paikallisseurakunnan tulee tulevassa muutosprosessissa löytää uusi identiteetti ja tapa olla kirkko ja seurakunta tilanteessa, jossa kirkon jäseniä on alle puolet suomalaisista. Tulevaisuuden kirkko voi olla vain ja ainoastaan nykyistä enemmän seurakuntalaisten kirkko. Työntekijäkeskeisestä kirkosta tulee nopeasti siirtyä seurakuntalaiskeskeiseen kirkkoon. Kirkon tulee aikaisempaa vahvemmin ottaa todesta seurakuntalaisten toiveet, ajatukset ja näkemykset. Seurakuntalaisten tulee aikaisempaa enemmän kantaa käytännön vastuuta seurakunnan asioista.
Taloudellisesti rikas kirkko voi olla hengellisesti köyhä ja taloudellisesti köyhä hengellisesti rikas. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Nyt olisi ensiarvoisen tärkeää sanoittaa uskottavasti ja ymmärrettävästi, mitä merkitsee olla seurakunnan jäsen ja mikä on kristillisen uskon merkitys ihmisen elämän arjessa. Muutos on aina myös mahdollisuus ja huomenna voi olla paremmin kuin tänään. Uutta ei tule pelätä edes uskon kysymyksissä.
Tulevaisuuden kirkko ja seurakuntaelämä rakennetaan yhdessä.