Sahat ovat syrjäseutujen elinvoiman moottori. Maakunnassa paikallista raaka-ainetta jalostava puuteollisuus synnyttää monipuolisesti ympärivuotisia työpaikkoja metsään, tuotantoon, markkinointiin, hallintoon, kuljetuksiin ja erilaisiin alihankintapalveluihin. Vienti tuo alueelle uutta rahaa ja verotuloja, mikä mahdollistaa paikallisia investointeja ja palveluiden kehittämistä.
Jalostuksen osuuden lisääminen synnyttäisi suhteessa enemmän työpaikkoja ja se vaatii monta erilaista osaajaa. Jalostusasteen nostaminen ja uusien tuotteiden kehittäminen vaatii kuitenkin isoja investointeja ja kovaa uskoa toimintaympäristön kilpailukykyyn. Toimintaympäristö on valitettavasti muuttunut viime vuosina heikompaan suuntaan.
Suomessa metsiä pitää hoitaa ja näin varmistaa hyvä metsän kasvu ja teollisuuden raaka-ainehuolto. Ei ole mitään järkeä, jos metsiä ei käsitellä ja annetaan niiden riutua ja kuivua pystyyn sen sijaan, että suunnitelmallisesti jalostettaisiin erilaisia puu- ja kuitutuotteita. Metsä uudistuu, jos siihen annetaan mahdollisuus. Puutuotteitahan menee jo nyt pääasiassa puurakentamiseen ja sivutuotteiden jalostaminen korvaa fossiilisia ja muovipohjaisia tuotteita.
Uutta metsää kasvaa koko ajan enemmän metsän käsittelyn jälkeen uudistuksen kautta. Kasvava puu sitoo tehokkaimmin hiiltä ja tuottaa ilmakehään happea. Metsän reipas kasvu se vasta tekee ilmastolle hyvää!
Kaadetusta puusta valmistetaan puurukoisia taloja ja erilaisia puutuotteita ympäri maailmaa. Se on ympäristötekoa parhaimmillaan. Näissä puutuotteissa hiili pysyy sidottuna tuotteiden koko elinkaaren ajan. Puutaloissa on hyvä sisäilma ja niissä asuu tyytyväisiä ihmisiä.
Juhlapuheista vain nyt tekoihin, sillä puurakentamisesta vasta puhutaan samaan aikaan kun kaupunkeihin nousee betonisia kerrostaloja ennätystahtiin. Metsien käyttö ja uudistus sekä puun jalostaminen tuovat lisäksi pysyviä ja monipuolisia työpaikkoja näille meidän kotiseuduille.
Vaihtoehto on, että vielä enemmän metsiä siirtyy naftaliiniin, mutta kuka sammuttaa valot lähtiessä. EU:n alueella tiukasti suojelluista metsistä yli 50 % on Suomessa. Nyt populistisesti on eri tahoilla esitetty, että tarvitaan lisää suojelua ja hakkuurajoitteita, ottamatta selville mikä on tilanne tällä hetkellä. On esitettävä faktoja asenteiden sijaan.
Media, moni toimittaja ja asiantuntijat eivät perehdy metsätalouteen kunnolla. Hyönteistuhot lisääntyvät nopeasti hoitamattomissa metsissä. Etelä-Ruotsin metsät voivat jo nyt huonosti, kun hoito on jäänyt puolitiehen. Tuhoalueiden puustossa ei ole raaka-ainetta jalostamiseen, jäljelle jää vain metsäpalot tai lahoavat hyönteistuho metsät, joiden osoite on polttokattila.
Yritystuista puhutaan taas Suomessa. Hallitus on perustanut uudet toimikunnat tutkimaan yritystukia. Vauhti ja ääni puheissa on kovaa. Yritystukien suurin epäkohta on, että ne eivät ole tasapuolisia eri yrityksille ja vääristävät kilpailua saman toimialan sisälläkin. Eriarvoisuutta on korostettu ennen vaaleja ja sen jälkeenkin, mutta se ei vissiin kuulu yritysten välisiin asioihin. Keinotekoiset yrityskokorajat tulisi poistaa Ruotsin mallin mukaisesti kansallisista tukijärjestelmistä. Pölkky on ollut kokonsa vuoksi kuljetustuen ulkopuolella jo viisi vuotta, mikä on mielestämme väärin.
Logistiikkatuessa on mentävä pahimman kilpailijaan Ruotsin mallin mukaiseen käytäntöön, jossa kuljetustukea myönnetään yrityskoosta riippumatta, kun kyseessä on listaamaton itsenäinen yritys. Naapurimaissamme teollisuuden viennin kilpailukyvystä huolehditaan eri lailla kuin Suomessa. Toivottavasti uusi hallitus alkaa toimenpiteisiin ja vertailee mitä kilpailijamaissa tapahtuu.
Olemme teollisuutena sorateiden kääntöpaikalla, pahiten sijoittuneita koko Suomessa. Ratahankkeisiin kyllä miljardit löytyvät. Rautatiet pitää saada nopeammaksi, mutta Koillismaalla kaikki kuljetus tapahtuu kumipyörillä, mikä on rautateihin verrattuna 30 % kalliimpaa.
Pitää olla fakiiri, että näillä lähtöasetelmilla voi olla kilpailukykyinen viennissä ihan itsekseen. Tiestö vain rappeutuu ja meitä pitkämatkalaisia ei kuunnella juuri ollenkaan, kun rasitteita lisätään. Jospa aloitetaan toimet heti rakentamalla Kuusamo - Oulu tielle lisää kipeästi tarvittavia ohituskaistoja.
Mutta nyt kuuluu vain kummia, mitä hallitusneuvotteluissa on sovittu. Dieselin verotusta nostetaan, vaikka viime vuoden aikana polttoainekustannukset ovat jo nousseet.
Minne katosi hallitusneuvotteluissa aluepolitiikka-sana, jota muutamat kansanedustajaehdokkaat viljelivät ennen vaaleja? Keskustahan unohti viime hallituskaudella koko sanan, mutta nythän sen voisi ottaa taas paremmin käyttöön. Suomen kansakin on tutkimusten mukaan sen kannalla.
Koko tekstini on otsikoita aluepolitiikan sanoman saralle. Toivotaan, että uusi hallitus on mukana näissä välimatkojen kustannusten sulattelussa ja näin syrjäseudullakin uskalletaan investoida, kun toimintaympäristö paranee.