Etteikö kirjoittaminen muka kiinnosta lapsia ja nuoria? Päätalokeskuksen järjestämään Napero-Finlandiaan lähetettiin tänä vuonna peräti 2 364 kilpailutyötä. Mukana oli suomenkielisten lisäksi muutama saamenkielinen satu.
Taikayö -teemalla järjestetty kilpailu keräsi sadon, jota tuomaristo kuvaili hyvätasoiseksi. Tällaisella satukilpailulla on sijansa. Kaikki mikä rohkaisee lapsia lukemaan ja kirjoittamaan on hyvästä. Sadun kirjoittamiseen liittyy kuvitteleminen, lapsi rakentaa päässään maailman, jota ei oikeasti ole olemassa. Sadut antavat tilaa luovalle ajattelulle, toisin kuin videopelit, jossa visuaalinen maailma vyörytetään päähän ulkoapäin.
Kielipoliiseina esiintyvät valittavat suomen kieleen pesiytyneen siihen kuulumattomia elementtejä. Yhdyssanojen oikeinkirjoitus horjuu, ei kirjoiteta päiväkirjaa vaan päivä kirjaa. Samoin suomen kielessä esiintyy paljon anglismeja, lainasanoja englannista. Myös omistuspäätteiden käyttö on jäämässä pois. Kirjoitetaan ”minun päivä kirja”, kun kieliopin mukaan oikea muoto kuuluu ”minun päiväkirjani”.
Silti, toisin kuin väitetään, suomen kieli ei ole rappiolla. Kieli elää niin kauan kuin sitä käytetään. Itse asiassa kielen muuttuminen ja lainasanojen käyttö kertoo elinvoimaisesta kielestä. Vain kuollut kieli, kuten latina on muuttumaton.
Suomen kieli on täynnä lainasanoja, joita ei enää lainasanoiksi tunnista. Pallo, parta ja pelto ovat germaanisia lainasanoja, joita ei enää mielletä vierassanoiksi. Suomen kieli on notkea, se imaisee lainasanat itseensä, ja pyörittelee ne omaan muotoonsa.
Ei kielioppi silti turha ole. Se antaa kehyksen, joka pitää kielen ymmärrettävänä kaikille. Kaverislangi on eri asia kuin virallisen kirjeen kirjoittaminen. Enemmän kuin nuorison muoti-ilmiöistä, on syytä huolestua virastojen kapulakielestä. Suomessa on oikeus saada palvelua äidinkielellään, suomeksi tai ruotsiksi – ymmärrettävästi.
Joskus kuulee väitettävän, että pienenä kielenä suomi on hyödytön, ja se pitäisi korkeakouluopinnoissa korvata kokonaan englannilla. Tämä on hyvin välineellinen näkemys kielestä. Kieli on muutakin kuin sanoja. Kieli kantaa mukanaan kulttuuria ja sitä käyttävän ihmisen identiteetin. Äidinkielellä ihminen ilmaisee itseään täydellisimmin, sillä vieraan kielen kaikkien vivahteiden oppiminen on pitkä prosessi.
Älkäämme siis vähätelkö suomen kielen arvoa lapsillemme. Suomen kielen luovaan käyttöön pitää rohkaista, kuten Napero-Finlandia satukilpailu tekee.