Na­pe­rot­kin muis­te­li­vat Pää­ta­loa – Kir­jai­li­jan ja toi­mit­ta­jan mie­les­tä ala­kou­lu­lai­set ovat par­hai­ta toi­mit­ta­jia, koska he us­kal­ta­vat kysyä.

Elias Soronen, Hannes Keränen ja Aleksi Taivalkoski katselavat Päätalo-keskuksessa taiteilemiaan piirroksia. Näyttely on avoinna tämän kuukauden ajan.
Elias Soronen, Hannes Keränen ja Aleksi Taivalkoski katselavat Päätalo-keskuksessa taiteilemiaan piirroksia. Näyttely on avoinna tämän kuukauden ajan.

Keskiviikkona yläkoululaiset ja lukiolaiset kokoontuivat kuuntelemaan kirjailija Roope Lipastia, joka puhui heille virtuaalisesti Liedon kodistaan. Hän on kirjailija, joka kirjoittaa romaaneja sekä lapsille että aikuisille. Alkuperäiseltä ammatiltaan Lipasti on toimittaja ja neljän lapsen isä, joka kyllästyi lastenkirjojen tasoon ja päätti kokeilla kirjoittaa kirjan lapsille.

– Ainakin siitä keskinkertainen tuli.

Hänen mielestään alakoululaiset olisivat parhaita toimittajia, koska he uskaltavat kysyä tyhmiäkin kysymyksiä. Niinpä hänen esityksensä koostuikin tuntemattomaksi jääneen alakoululaisen tekemiin kysymyksiin.

Mitä kaikkea sinä kirjoitat?

Kirjoitan kirjoja, lehtijuttuja, teen näytelmiä ja kuunnelmia sekä televisiokäsikirjoituksia ja sarjakuvia. Itse en osaa kuitenkaan piirtää yhtään tippaa, mutta minä teen sarjakuviin tekstit ja poikani tekee niiden tekstien perusteella piirrokset. Ne julkaistaan yhdessä turkulaisessa lehdessä. Kirjailijan tehtävä on kirjoittaa kirjoja, mutta harva kirjailija elää Suomessa pelkästään kirjoittamalla kirjoja.

Miten tullaan kirjailijaksi?

Lukemalla ja kirjoittamalla. Molempia pitää tehdä ja paljon. Mitään varsinaista opinahjoa kirjailijoille ei ole, mutta mielikuvitusta pitää olla. Jos ihmisellä on vilkas mielikuvitus, elämä on paljon hauskempaa. Koulussa, jossa opiskelin nuorena, oli 700 oppilasta. Yhdestä tuli miljonääri ja hän oli tarkkailuluokan oppilas, eikä elämässään lukenut taatusti yhtäkään kirjaa.

Mistä keksit kirjojen juonet?

Omista kokemuksista, seuraamalla ympärillä olevaa elämää ja ihmisiä. Kirjailijat ovat varsinaisia varkaita. Jos lähipiirissä sattuu olemaan vähän hullu täti, niin hän on kirjailijalle kullanarvoinen innoituksen lähde.

Miten kirja syntyy?

Muista en tiedä, mutta minulla kirjoittamisprosessi kestää noin vuoden. Idea on tietenkin muhinut päässä jo pitkään. Kirjoittamiseen menee noin puoli vuotta, jonka jälkeen lähetän käsikirjoituksen kustannustoimittajalle. Hän palauttaa kirjan vahvasti korjattuna, tiivistettynä ja joskus jopa joitakin henkilöitä poistaen kirjasta. Siinä vaiheessa yleensä otan nokkiini, mutta teen kuitenkin kaikki korjaukset. Näitä kierroksia tehdään yleensä noin kolme kappaletta. Kirja on valmis noin vuoden kuluttua kirjoittamisen aloittamisesta.

Fakta

Roope Lipasti

Roope Lipasti, syntynyt vuonna 1970.

Suomalainen kirjailija ja toimittaja, joka kirjoittaa sekä lapsille että aikuisille.

Koulutukseltaan filosofian maisteri.

Esikoisromaani Rajanaapuri (2012) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas.

Teos Viikinkisolmu (2015) sai Lasten LukuVarkaus -palkinnon 2016.

Sen jatko-osa Thorin pöly palkittiin Anni Polva -palkinnolla vuonna 2017.

Vuoden 2017 Kirjan ja ruusun päivän kirja oli Lipastin teos Elovena-tyttö – suomalaisuuden käsikirja ulkomaalaisille.

Hän on kirjoittanut libreton Putkiremonttioopperaan ja Salapoliisioopperaan sekä käsikirjoittanut turkulaiselle Linnateatterille näytelmän Rempallaan.

Asuu Liedossa. Hänellä on vaimo ja neljä lasta.

”Kirjailijan työ on aika tavallista työtä. Itse en ole koskaan saanut inspiraatiota, pitää vain istua ja alkaa kirjoittaa.”
Roope Lipasti
Näyttely, jossa kannattaa käydä
Sisko Ojajärvi

Päätalo-keskuksen taidenäyttelytilassa on Naperoviikon kunniaksi esillä kirkonkylän koululaisten taidenäyttely. Oppilaat esikoululaisista 6- luokkalaisiin ovat toteuttaneet näyttelyn teemalla ”Kuvia Kalle Päätalon ajalta.

Näyttely on todella hieno ja oppilaat ovat opettajiensa johdolla todella paneutuneet Päätalon elämänvaiheisiin. He ovat käyneet myös tutustumassa Päätalon synnyinkotiin Kallioniemeen. Piirrokset on tehty muistikuvien ja valokuvien perusteella.

Tänä näyttely pistää miettimään ajan kulua ja ihmisen elämää. Oikeat ja aidot asiat ihmisen elämässä tuskin muuttuvat, vaikka aikakaudet muuttuvatkin.

– Ei minua hätkäytä se, että olen tullut vanhaksi, mutta sitä minä ihmettelen, missä tämä ihmisen elämä on oikein mennyt, sanoo Kalle näyttelyn yhdessä johdantotaulussa.