Kuusamon tunnuskasviksi ovat ehdolla neidonkenkä, lapinvuokko ja kullero.
Neidonkenkä (Calypso bulbosa) on varjoisten kuusikoiden erikoinen asukas. Pienikokoisena sen täytyy kukkia aikaisin, ennen muun kasvillisuuden nousua.
Se houkuttelee kimalaisia ulkomuodollaan sekä tuoksullaan. Pölytys on harvinaista, sillä kimalaiset oppivat pian, etteivät saa kukasta mettä. Joskus harvoin sattuu niin, että lämpimät päivät kuihduttavat medellisten kasvien kukat ja neidonkengästä tulee ainoa kukkija koko seudulla. Silloin kimalaiset vierailevat niissä ja siemeniä syntyy runsaasti. Neidonkenkä on kasvupaikkojen suhteen vaatelias; vain rehevät lehdot kelpaavat.
Neidonkenkä kuuluu uhanalaisiin lajeihin ja on maassamme vaarantuneiden luokassa. Se sisältyy myös Euroopan Unionin direktiivilajeihin, joka velvoittaa seuraamaan sen tilannetta Suomessa ja muissa Euroopan maissa.
Lapinvuokko (Dryas octopetala) valtaa oman tilansa kasvattamalla varpumaiset vartensa tiiviiksi matoiksi. Koko matto voi muodostua yhdestä yksilöstä, joka voi olla yli sata vuotta vanha.
Mattojen lomasta pilkistävät suuret valkoiset kukat, joissa on latinankielisen nimensä mukaisesti kahdeksan terälehteä. Kukkien maljamainen muoto kerää lämpöä, joka saattaa toimia huokuttimena pölyttäjille.
Lapinvuokko viihtyy tunturikankailla, varjoisilla rehevillä kallioseinämillä ja rotkojen pohjilla. Se on Kuusamon ja Sallan alueilla jäänne jääkauden jälkeisestä kylmästä vaiheesta. Sen varsinainen levinneisyysalue Suomessa on Lapin tuntureilla, josta se ulottuu ympäri pohjoisen pallonpuoliskon.
Kullero (Trollius europaeus) on korkeahko, valossa viihtyvä pohjoinen kasvi, jonka puhtaankeltaiset kukat loistavat alkukesällä. Palleromaiset kukat kätkevät sisäänsä emit ja heteet sekä pölyttäjän, kullerokärpäsen. Kärpänen parittelee kukassa, syö siellä siitepölyä ja mettä ja munii kukkaan. Sen kehittyvät toukat syövät osan siemenistä, eli kumpikin hyötyy suhteesta.
Kuusamossa sitä näkee laajoina kasvustoina Oulanka- ja Kitkajokien varsilla olevilla niityillä ja lehdoissa. Suomessa sitä on runsaasti Pohjois-Suomessa ja vain muutamin paikoin etelämpänä.
