Päätaloviikon pääjuhlassa lukijapuheenvuoron esittäjien aiheet käsittelivät kielentutkimusta sekä tarinankerronnan ja lukemisen tärkeyttä. Juhlan yhteydessä Taivalkosken kunta ojensi Ari Jalavalle Päätalo-mitalin kymmenien vuosien aikana tehdystä työstä kulttuurin hyväksi. Kalle Päätalo –seuran järjestämässä juhlassa kuultiin musiikkia Signe Kyllösen esittämänä.
Sari Keskimaan puheenvuoro käsitteli Kallen kirjoja kielentutkijan näkökulmasta.
– Tein pro gradun Kallen ja Lainan kielestä vuonna 2005. Pidin täällä puheenvuoron seuraavana vuonna. Silloin kerroin hahmottelevani suuntaviivoja väitöskirjaa varten, Sari Keskimaa muistelee.
Pro gradu oli iso saavutus.
– Professorini Harri Mantila suositteli jatkotutkimuksen tekemistä. Nyt väitöskirja Kalle Päätalon Iijoki-sarja kielielämäkertana on loppusuoralla. Väitöskirja koostuu neljästä artikkelista ja niiden yhteenvedosta.
Sari Keskimaa väittelee tohtoriksi Oulun Yliopistossa lokakuun 13. päivä.
Iijoki-sarja on kielentutkijan aarreaitta. Kieli ja kielen kuvaus on rikkaampaa kuin osasin kuvitella.
– Tutkin Iijoki-sarjan murrepiirteitä, puhekielen vaihtelua, murrekäsityksiä ja –asenteita sekä monikielisyyttä. Väitöstutkimukseni ensimmäisessä artikkelissa käsitellään murteen käytön vaikutusta Kallen ja Lainan parisuhteessa. Kalle puhui Koillismaan murretta, Laina niin sanottua sian turkua. Murre rakensi parisuhdetta Kallen ja Lainan ollessa hyvällä päällä. Silloin he selittivät toisilleen omien murresanojensa merkityksiä positiivisessa ilmapiirissä. Kun he riitelivät, toisen murresanat olivat nokertelun aiheena.
Kalle piti kotimurteensa lisäksi enemmän itä- kuin länsimurteista. Kalle on kuvannut kielen kirjoittamattomia sääntöjä. Esimerkiksi täällä ei saanut lorsata joutavia mutta noituminen oli suotavaa.
– Kallen haaveena oli hallita kieli. Metsätöissä ja rakennuksilla hänen piti opetella ammattikieltä. Armeijassa hän kuuli Suomen eri alueiden murteita. Kun Kalle alkoi haaveilla kirjailijan urasta, hänen täytyi ottaa koulussa opittu kirjakieli haltuun. Ensimmäisessä romaanissaan Kalle kirjoittaakin täyttä päätä kirjakieltä.
Otto Simola kertoi puheenvuorossaan vaarinsa Olli Järvirannan tarinoista, joita kuuli lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Järviranta oli Taivalkosken kunnankirjuri, myöhemmin kunnansihteeri. Vuonna 1951 hän lähetti Kalle Päätalolle kutsukirjeen Taivalkosken kunnanrakennusmestarin virkaan. Kirje on kopioituna kirjassa Iijoen kutsu.
– Perinteinen paikkojen ja asioiden kuvaus on vaihtunut esimerkiksi tubetukseen. Itse teen työtä pelien parissa. Mitähän Herkko siihen sanoisi, Otto Simola miettii puheenvuorossaan.
– Kallen paluu Taivalkoskelle oli ensimmäinen kohta Iijoki-sarjassa, jossa vaarini oli mukana kirjan tapahtumissa. Vaari oli jutunkertoja. Kuuntelin lapsena hänen tarinoitaan ennemmin kuin katsoin televisiota. Tein vaarin kanssa perunapeltoa tähän lähistölle, paikkaan jossa on nyt rivitaloja. Vaari veti auraa ja minä kylvin apulannat ja istutin siemenperunat. Siellä vaari kertoi tappauksista Hiltu-Juuson eli Jooseppi Hiltusen kanssa. Juuso oli kalastaja ja metsästäjä. Muistan vaarin kertoneen hänestä kaksi asiaa: nenänliippaus ja tarve sanoa aina viimeinen sana. Vaari kävi hänen luonaan nykyisen seurakuntatalon ja Iijoen välissä olleessa talossa. Kerran nousi ukonilma ja Juuso sanoi että profeetta Elisa otettiin tulisilla vaunuilla taivaaseen. Vaari oli sanonut että ei se ollut Elisa vaan Elia. Juuso väitti että Elisa se oli. Juuson emäntä sanoi että mitä te siitä intätte, kahtokaa Raamatusta. Sieltä selvisi että taivaaseen nousi Elia. Hiltu-Juuso sanoi että Eliahan se oli niin kuin sanoin.
Vastaaviin muistijälkiin perustuu Iijoki-sarjakin. Ennenvanhaan kerrottiin juttuja ja parhaat puhuivat höystöin kanssa. Kalle Päätalo kuvasi loistavasti kuulemiaan tarinoita niin että lukija ymmärtää huumorin tarinan takaa. Kalle kuunteli näitäkin Hiltu-Juuson tarinoita vaarin luona. Luin Hiltu-Juusosta kertovan Selkosten viljastaja -kirjan moneen kertaan ennen Iijoki-sarjaan tutustumista. Olin katsonut myös Kallen kirjoista tehdyt elokuvat niin tarkkaan, että osasin vuorosanat ulkoa. Sitten ajauduin Iijoki-sarjan kirjojen pariin, koska minua alkoi kiinnostaa miten Kalle kirjoitti asioista, joista elokuvat kertovat, Otto Simola kertoo tiestään Kalle Päätalon kirjojen lukijaksi.
Kajaanilainen kirjailija ja opettaja Jyri Paretskoi huomaa oppilaistaan, kenelle on kotona luettu, kenelle ei.
– Lapselle pitää lukea senkin jälkeen kun hän oppii itse lukemaan. Pitää lukea niin kauan kuin lapsi haluaa kuulla lukemista. On tutkittu, että nuori kenelle on luettu, omaa 70000 sanan varaston. Sellaisen nuoren sanavarasto on 15000 jolle ei ole luettu. On huolestuttavaa, että on nuoria jotka eivät huomaa eroa sanoissa syöttää ja syövyttää, Jyri Paretskoi sanoo.
– Kysyin koulussa oppilailtani millaisen kirjan he suostuisivat lukemaan. Selvisi että he haluavat että kirjassa on heidän ikäisiään henkilöitä, huumoria sekä mopoja. Ei muuta. Seuraavalla äidinkielen tunnilla etsimme kirjastosta sellaista kirjaa. Sellaista ei ollut olemassa. Sanoin heille, että odottakaa, minä kirjoitan sellaisen kirjan. Neljän vuoden kuluttua kirja ilmestyi.
Kirjoja pitää olla esillä, niitä pitää esitellä, sanoi Paretskoi.
– Vetoan kaikkiin, että tekisitte jotain lasten lukemisen lisäämiseksi. Antakaa kirjalahjoja. Yhdessä voimme tehdä suuria asioita lasten ja nuorten lukemisen eteen, Jyri Paretskoi sanoi Päätaloviikon lukijatapahtumassa.
Pirkko Mäkelä
