Riihessä puitiin viljaa sata vuotta sitten. Ennen ryskyjä eli maamoottorilla tai traktorilla pyöritettäviä puimakoneita. Ja paljon ennen leikkuupuimureita.
Muinoinen riihenpuinti oli hikistä ja pölyistä hommaa, kun piti irrottaa jyvät korsista ja sitten vielä jyvät akanoista. Puimakoneaika oli myös varsin hikistä, mutta jotkut vielä sen ajan muistavat. Se oli vähintäänkin naapuruston, usein koko kylän yhteinen sessio. Ei tarvinnut syksyllä erikseen järjestellä rantakalailtoja.
Hikinen ja päiviä kestävä oli tasavallan hallituksenkin budjettiriihi vielä pari-kolme vuosikymmentä sitten, mutta nykyisin väsäävät niin kehykset kuin budjetinkin yhdessä iltapäivässä. Yhtenä syynä tähän on varmaankin perusteellinen virkamiesvalmistelu, mutta myös hallitusohjelma. Hallitusohjelmassa aikanaan sovittiin, mitä tällä hallituskaudella uudistetaan, joten poliittisia vääntöjä ei myöhemmin tarvitse juurikaan tehdä.
Budjettiriihi alkusyksyisin on se tilaisuus, kun hallitus tekee seuraavan vuoden talousarvion. Budjettiriihessä sovitaan varsin yksityiskohtaisesti seuraavan vuoden lakiuudistukset ja -korjaukset, joita eduskunta sitten käsittelee syksyn ajan.
Kehysriihi taas linjaa hallituksen suunnitelmia seuraaville neljälle vuodelle. Nyt vastikään tehdyt kehysriihilinjaukset ovat tämän hallituksen viimeiset, ja linjaukset ulottuvat aina vuoteen 2022 saakka. Siis ikään kuin perinnöksi seuraavalle hallitukselle.
Se onkin järkevää. Suomessa politiikan teko on tosin aika poukkoilevaa, kun hallitus- ja eduskuntakausi ovat vain neljä vuotta. Neljässä vuodessa on vaikea kääntää ison Suomi-laivan kurssia merkittävästi mihinkään suuntaan, mutta silti jokainen hallitus haluaa puumerkkinsä isänmaan historiaan. Hyvä kuitenkin olisi, jos pystyttäisiin yli vaalikausien ulottuvaan yleisstrategiaan. Itsekukin hallitus voisi sitten vääntää asioita strategian sisällä haluamiinsa suuntiin.
Sipilän hallituksen epäkiitollinen tehtävä oli aloittaa kurssin kääntäminen. Vuosina 2009-2015 valtion menot olivat joka vuosi 5-13 miljardia euroa menoja suuremmat. Kun menot ovat olleet vuosittain 50-55 mrd, alijäämät ovat olleet massiivisia. Valtion velka kasvoi tuona aikana 60:stä 100:aan miljardiin.
Vuonna 2016 alkoi säästökuuri ja samanaikaisesti työllisyyttä parantavat toimet. Näet valtio saa tuloja vain, jos on veronmaksajia ja muualle myytävien tuotteiden tekijöitä. Jo vuonna 2016 valtionvelan kasvu suhteessa kansantuotteeseen kääntyi laskuun, vaikka valtio joutuu tosiasiassa ottamaan velkaa miljardin verran vuodessa vielä ensi vuonnakin.
Työssä on nyt kuitenkin 90 000 ihmistä enemmän kuin vuosi sitten ja hallitus pääsee tavoitteeseensa eli 72 prosentin työllisyyteen. Tuloja valtiolle on tulossa. Samalla 90 000:n perheen talous on päässyt raiteilleen. Seuraavalle hallitukselle jää perinnöksi työllisyyden edelleen parantaminen.
Valoisampien näkymien vuoksi hallitus pystyi hiukan korjaamaan monin vähäosaisiin kohdistuneita leikkauksia. Pienimpien sairaus- ja äitiyspäivärahojen taso nousee 80 eurolla/kk, työttömyysturvan tasolle, takuueläkkeet nousevat hiukan ja lääkekustannusten kattorajaa lasketaan. Jos käytettävissä oleva ”jakovara” olisi jaettu indeksileikkausten korjaamisena, se olisi merkinnyt 8 euron kuukausikorotusta noihin päivärahoihin ja muihin indeksiin sidottuihin etuuksiin.
Kun on velkainen isänmaa, tärkeintä onkin pitää huolta siitä, että kaikkein vähäosaisimmat selviytyvät edes jotenkin.
