Pääkirjoitus
Ehdokasasettelu lämpenee sitä mukaa, kun syksyn kuntavaalit lähestyvät. Yhdelläkään puolueella ei ole Koillismaan kunnissa vielä täyttää listaa ehdokkaita. Kysyntää on etenkin nuorista ja naisista. Merkille pantavaa on, että ainoastaan Kuusamon demarien listalla on naisenemmistö.
On syytä pohtia, miksi naiset hakeutuvat kunnallispolitiikkaan miehiä laiskemmin. Yhden arvauksen esittää tämän päivän lehdessä Tarmo Raatikainen, jonka mukaan selitys ehdokaslistojen miesvaltaisuuteen löytyy perheiden roolituksesta. Raatikainen arvioi, että monet aktiiviset kotiäidit valitsevat mieluummin kodin kuin politiikan. Jos näin on, niin miksi?
Yksi mahdollinen vastaus on, että naisten yhteiskunnallinen aktiivisuus suuntautuu muualle kuin politiikkaan. Se kanavoituu erilaisten järjestöjen kautta, joissa monissa on naisenemmistö. Vai onko niin, että taustalla vaikuttavat myös edelleen vanhat asenteet, joiden mukaan politiikka kuuluu miehille ja koti naisille?
Kuntademokratian kannalta on suotavaa, että ehdokkaaksi asettuisi taustaltaan monenlaisia ehdokkaita. Kun on vara valita, voi olettaa äänestysprosentin nousevan korkealle.
Usein tuntuu, että ihmiset ovat liiankin ankaria itselleen. Ajatellaan, etten minä osaa tai että yhteisten asioiden hoito vie liian suuren osan elämästä. Politiikassa voi kehittyä siinä kuin muissakin asioissa elämässään. Politiikkaa ei pidä pelätä ja leimautumisen pelko on huono syy jäädä kotiin.
Hyville, asioihin perehtyville ehdokkaille on kysyntää enemmän kuin koskaan. Koillismaa ja koko Suomi elää murroskautta, jossa tarvitaan vastuullisia ihmisiä tekemään työtä kotiseutunsa parhaaksi. Ehdolle asettuminen kertoo vastuullisesta elämänasenteesta. Valituksi tuleminen on kansan käsissä.