Yksi hallituksen kärkihankkeista, lapsi- ja perhepalvelujen (LAPE) muutosohjelma, tähtää palvelujen kokonaisvaltaiseen uudistukseen. Tarkoituksena on kehittää lasten, nuorten ja perheiden matalan kynnyksen tukimuotoja ja uudistaa ammattilaisten koulutusta sekä työvälineitä.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimessa käydään vuosittain 26 000 keskustelua. Suuri osa yhteyttä ottavista nuorista on huolissaan mielenterveydestään. Osa on jo ammattiavun piirissä, osa kysyy neuvoja sen löytämiseen. Auttavaan puhelimeen yhteyttä ottaneiden kertoman perusteella LAPE-ohjelmalla on kiire, niin paljon parannettavaa palveluissa on.
Jo avun hakeminen on vaikeaa, koska huonosti voivilta lapsilta ja nuorilta puuttuu perustiedot siitä, missä, milloin ja kehen voi olla yhteydessä, kun elämässä tapahtuu vaikeita asioita tai olo on ahdistunut. Nuorilta vaaditaan liikaa oma-aloitteisuutta, ja moni jää sen vuoksi ilman tarvitsemaansa tukea. Leimautumisen pelko on edelleen este sekä nuorille että vanhemmille. Nuoret ovat myös sisäistäneet aikuisten resurssipulapuheen ja pohtivat, onko oma tilanne tarpeeksi vakava, jotta kiireiseen ammattilaiseen voisi ottaa yhteyttä.
Suurin kehittämistarve on kohtaamisessa. Lasten ja nuorten parissa työskentelevillä ammattilaisilla on paljon oman ammattikenttänsä erityisosaamista, mutta tärkein, lapsen ikätasoinen kohtaaminen jää liian usein toteutumatta. Lapset ja nuoret toivovat kuuntelemista ja välittämistä, mutta kohtaavat kiireisiä ja väsyneitä, jopa välinpitämättömiltä vaikuttavia ammattilaisia. Ammattilaisten työkuorma on iso ongelma, sillä haavoittavissa tilanteissa elävät lapset ja nuoret ovat herkkiä aistimaan tunnetiloja ja saattavat salata ongelmiaan, etteivät kuormittaisi aikuista lisää.
Myös ammattilaisten jatkuva vaihtuminen koetaan raskaaksi. Nuoren kokonaiselämäntilanne aukeaa vain rauhassa rakennetussa luottamussuhteessa, mutta vaihtuvuuden takia auttamisesta puuttuu suunnitelmallisuus ja perspektiivi. Lisäksi siirtymät esimerkiksi koulusta toiseen aiheuttavat katkoja tukisuhteisiin. Kesäaikaan monet nuoret kokevat jäävänsä yksin ja pelkäävät mielenterveytensä järkkymisen puolesta.
Palveluissa puhutaan moniammatillisuudesta, mutta nuoren kannalta olennaisinta on, että on edes yksi ihminen, joka ottaa vastuun. Nyt nuori voi olla monen palvelun asiakkaana, mutta jäädä vaille vaikuttavaa apua ja tukea.
Palveluja uudistettaessa on tärkeää, että lapset ja nuoret ovat mukana kehittämässä ja arvioimassa niiden todellista käytettävyyttä ja vaikuttavuutta. Nuoret kaipaavat yksilöllisempiä kohtaamistapoja, mahdollisuutta vaikuttaa tapaamisaikoihin sekä tilaisuuksia purkaa huoliaan myös muilla keinoilla kuin puhumalla. Nuoren hyvinvoinnin kannalta keskeistä ei ole se, missä organisaatiossa tai tehtävässä ammattilaiset työskentelevät, vaan millainen kohtaaminen nuoren ja aikuisen välille syntyy ja minkälaista apua ja tukea nuori saa.
