Pääkirjoitus
Nykyinen kaltaisen matkailuteollisuuden ensi askeleita otettiin 1960-70-luvuilla. Suomalaiset saavuttivat ensimmäisen kerran elintason, josta jäi muuhunkin kuin pakolliseen elämiseen ja asumiseen.
Moni muistaa ”keihäsmatkat”, joista laulussakin lauletaan. Matkojen idea oli yksinkertainen. Pakataan ihmiset lentokoneeseen ja viedään heidät kauas pois arjesta, hyvän ruuan ja juoman ääreen. Sanonnasta ”lähetään lämpimiin” tuli käsite.
Myös kotimaan matkailu kehittyi massaturismin suuntaan. Ruka ja muut pohjoisen matkailukeskukset syntyivät laskettelun ympärille. Ihmisillä oli yhteinen kohde ja yhteistä tekemistä.
Jo 80-luvulla massaturismin rinnalla alettiin puhua omatoimimatkailusta. Omatoimimatkailijan prototyyppi oli ”camelboots mies”. Mies, joka kulki omia polkujaan. Lehdistä saattoi lukea juttuja omatoimimatkailijoiden seikkailuista ympäri maailmaa.
Nuorison keskuudessa tuli suosituksi Interrail, joka oli edullinen tapa saavuttaa Euroopan kaupungit.
Omatoimimatkailijat eivät halunneet kulkea muiden mukana, he halusivat tehdä lomansa itse ja omilla ehdoillaan.
Uutena matkailun virtauksena on vahvistunut ihmisten halua osallistua ja tehdä. Lomalla ei välttämättä haluta vain lepäillä, vaan tehdä asioita, jotka koetaan arvokkaiksi.
Tästä on kyse esimerkiksi Oulangan niittotalkoissa, joissa hoidetaan perinnemaisemaa. Osallistujat ovat suurelta osin muita kuin paikkakuntalaisia.
– Luonnon hyväksi työskenteleminen ja perinteisyys ovat nostaneet suosiotaan. Voi olla, että tämän kaltainen matkailutoiminta tulee lisääntymään, arvioi Elina Kolppanen Oulangan luontokeskuksessa (KS 2.8.).
Matkailu monimuotoistuu, joten kysyntää on erilaisille tuotteille. Massaturismi ei ole katoamassa, mutta sen oheen on huolehdittava muustakin tarjonnasta. Matkailun eri muodot eivät kilpaile keskenään, vaan voivat tukea toisiaan.