Ulkona on muutama aste pakkasta ja pieni lumisade. Jouni ja Hanna Säkkisen tilalla Kuusamon Petäjävaaralla lehmät kurkistavat navetasta ulos ja näyttävät olevan tyytyväisiä vallitsevaan säätilaan. Joukon vanhin ja ainoa sarvipää Unetar tulee joukon johtajana arvokkaana ensimmäisenä ulos. Sen perässä tulevat muut lehmät ja innostuvat ottamaan muutaman innostuneen hypähdyksen: On mukavaa olla taas ulkona!
Jouni ja Hanna Säkkisen maatilalla lehmät ulkoilevat talviaikaan jo kolmatta vuotta. Lehmien talviulkoilu on Koillismaalla harvinaista, mutta ainakin Säkkisillä on asiasta vain positiivista sanottavaa.
– Lehmät tykkäävät siitä aivan hirveästi! On niin mukavaa katsoa niiden riemua! Hanna Säkkinen kertoo. Juuri ns. satatonnariksi yltänyt Unetar-lehmä käy ”moikkaamassa nuoria” eli lähes koko ajan ulkona viihtyviä hiehoja ja vasikoita. Sitten se palaa takaisin isäntäväen luo ja innostuu nuolemaan Jouni-isännnän haalaria – kuin kiitokseksi ulospääsystä.
Säkkiset ovat huomanneet, että talviulkoilusta on lehmille monenlaista hyötyä.
– Lehmät pysyvät terveempinä. Ulkoilu vähentää sorkka- ja nivelvaivoja, lumikylpy kun puhdistaa sorkkia ja liike voitelee niveliä. Ulkoilu myös virkistää. Kestävä ja hyvinvoiva lehmä myös lypsää paremmin ja kauemmin, Hanna Säkkinen kertoo.
Säkkiset ulkoiluttavat lehmiä kahdesti viikossa, yleensä tunnin tai kaksi. Kaikki 22 lypsävää lähtevät mielellään ulos.
– Lehmistä kyllä näkee milloin ne sitten haluavat sisälle. Ne alkavat norkoilla navetan oven takana selvästi odottamassa pääsyä sisälle, Hanna kertoo.
Lehmät suhtautuvat ulkoiluun eri tavoin. Toiset pysyvät rauhallisina koko ulkoilun ajan, toiset innostuvat laukkaamaan ja hyppimään ja ilakoivat samaan tapaan kuin keväällä ensimmäistä kertaa laitumelle päästetyt lehmät.
Säkkiset suosittelevat lehmien talviulkoiluttamista muillekin. Ihan ykskaks siihen ei ehkä kannata ruveta, vaan ihanteellisinta on totuttaa lehmät kylmenevään säähän syksyllä – siis vain jatkamalla laiduntamista kesän jälkeenkin. Talvella karjaa ei kannata ulkoiluttaa kovilla pakkasilla; Säkkisillä rajana on -15 astetta. Pieni pakkanen tai kevyt lumisade ei haittaa. Lehmien ulkoilua pitää myös seurata ja ongelmia torjua, joten ulkoiluttaminen tuo karjanhoitajille lisää työtä.
Liukkaat kelit sen sijaan ovat lehmien ulkoilun kannalta liian haastavat, joten pääkallokeleillä karja pidetään Säkkisilläkin sisällä.
– Suurin ongelma meillä on navetan betonikäytävien liukkaus, mutta torjumme sitä hiekoituksella. Etenkin kun karja tulee ulkoa sisälle, niin sorkat ovat hiekoittamatonta betonilattiaa vasten liukkaat. Lehmät ovat kyllä oppineet kulkemaan niin, ettei pahoja kaatumisia tai venähdyksiä ole tapahtunut, Hanna kertoo.
Jouni muistuttaa, että karjan talviulkoilu ei ole periaatteessa sen ongelmallisempaa kuin kesäulkoilukaan. Kesällä lehmien riesana ovat kärpäset ja sääsket, eivätkä lehmät kuumasta auringonpaisteestakaan tykkää. Auringon kesällä porottaessa lehmille on järjestettävä joku varjoisa paikka.
– Nämä hiihtolomaviikon säät ovat olleet aivan ihanteelliset säät lehmien kannalta, hän kertoo.
Satatonnarit tuottaa neljä kertaa enemmän kuin lehmät keskimäärin
Satatonnariksi kutsutaan lehmää, joka on elinaikanaan tuottanut 100 000 kiloa maitoa. Keskimäärin lehmä tuottaa elinaikanaan noin 25 000 litraa maitoa.
Viime vuonna 100 000 tuotantokilon rajan ylitti Suomessa 369 lehmää. Lisäksi 12 lehmää ylitti 150 000 kilon rajan ja yksi lehmä 200 000 kilon rajan.
Satatonnareita on tilastoitu vuodesta 1958 alkaen yhteensä 4 397. Niistä 150 000 kiloon on yltänyt 81 lehmää ja 200 000 kiloon 2.
Suomen 4397:stä satatonnarista 2633 on ayrshirejä, 1709 holsteineja ja 55 suomenkarjaa.
Koillismaan kunnista Kuusamossa satatonnariksi on vuosikymmenten aikana yltänyt kaikkiaan 40 lehmää.
Taivalkoskella satatonnarin arvon on saanut 15 lehmää, Posiolla 49 ja Pudasjärvellä 29. (Lähde: Faba)