Eero Nevanperä aloitti eilen 50:nnen ravustuskautensa.
Kokemuksen syvä rintaääni kertoo, että odotettavissa on hyvä rapukesä.
– Tämä vuosi on varmasti parempi kuin viime kesä. Lämpimät vedet ovat mahdollistaneet sen, että edessä on hyvä vuosi.
Nevanperä ravustaa 15 merran voimalla.
Se on kattava pyydysmäärä, jonka taivalkoskelainen hyväksyy mukisematta.
– Se onkin maksimimäärä tässä Porojoella, joka yhdellä ravustajalla saa olla.
Nevanperä ei ole ainoa, joka saalistaa saksiniekkoja juuri Porojoella.
– Minun lisäksi tässä on kaksi muutakin, jotka ravustavat.
Ravustajat keskustelevat avoimesti saalismääristä.
Minkäänlaista kyräilyä ei ole havaittavissa.
– Kun kaikilla on yhtä paljon mertoja, niin aika lailla samoja määriä saamme.
Nevanperä tuntee Taivalkosken Porojoen sopukat kuin omat taskunsa.
Mertojen paikat on valittu tarkan harkinnan tuloksena. Vuosien tuoma kokemus on opettanut tuntemaan rapujen liikkeet.
Taivalkoskelainen vaihtelee mertojen paikkoja vain vähän.
– Käyn kokemassa merrat kahdesti päivässä, aamulla ja illalla. Jos rapu ei meinaa liikkua, niin silloin käyn vain iltaisin.
Vaikka ravustuskausi jatkuu pitkälle syksyyn, niin Nevanperän kiinnostus kestää vain pari viikkoa.
Syyskuun kuulaina iltoina ei Nevanperän vene merroilla pysähtele.
– Saalismäärät laskevat niin pieniksi, että mielenkiinto ravustukseen hupenee. Vaikka varsinainen ravustuskausi onkin pitkä, minulla se on aika lyhyt.
Kokenut ravustaja käyttää syöttinä särkeä.
Muut vaihtoehdot ovat hänelle vieraita.
– En oikein keksi, mikä muukaan voisi toimia syöttinä. Särkeä on aina sen verran, että puolikas kala menee yhteen mertaan syötiksi. Lisäksi mertaan laitetaan painoksi pari kiveä, ettei virta vie sitä mukanaan.
Nevaperä kehuu ravun hajuaistia.
Hän kertoo oivan esimerkin siitä, kuinka rapu käyttäytyy, kun se lähtee liikkumaan ravinnon perässä.
– Seurasin kerran aurinkoisella ilmalla, kun yksi suomu irtosi särjestä. Kun suomu lähti virtauksen mukana kiemurtelemaan, niin hetken päästä rapu meni täysin samoja reittejä perässä.
Ei ravustajan elämä pelkkää hymyä ole. Ravustajalla tuntuu olevan jokaisena vuotena sama vitsaus.
Se vitsaus on juuri se, jota maallikko eniten pelkää.
– Ainakin kerran kesässä rapu iskee saksensa sormeen. Sattuuhan se, mutta kun jaksaa pysyä rauhallisena, niin se päästää irti.
Viime vuonna rapukausi oli myöhässä. Kylmät vedet rokottivat myös Nevanperän saalista.
– Rapuja ei meinannut tulla paljon ollenkaan. Minäkin sain vain toistasataa rapua, vaikka yleensä saalis 200-300 välimaastossa.
Vuosi sitten Nevanperä palautteli jokeen lukuisia alamittaisia rapuja kasvamaan.
– Nyt niiden pitäisi sitten olla täysimittaisia.
Vaikka Nevanperä on saalistanut rapuja joskus myytäväksi asti, nykyisin saksiniekat nautitaan perheen kesken.
– Hyvässä seurassa ja maukasta ruokaa. Kun on rapuja, niin vieraista ei ole puutetta. Sen verran on minulle ilmoitettu, että jo tulevana viikonloppuna olisi hyvä olla rapuja pöydässä.
100 000 ravustajaa
Ravustuskausi päättyy 31.lokakuuta.
Ravustukseen osallistuu yli 100 000 suomalaista.
Vuosien (2006–2010) keskimääräinen saalis on ollut 7 000 000 rapua, mikä on yli kaksinkertainen määrä vuosituhannen vaihteeseen nähden.
Sekä harrastajat että ammattilaiset ravustavat useimmiten merroilla, tikkupyynti ja muut pyyntitavat ovat väistyneet.
Täpläravuista on joillakin vesillä tullut merkittävä lisätulojen lähde myös ammattikalastajille. Tämän myötä sekä rapukauppa että -jalostus ovat kehittyneet suotuisasti ja matkailussakin ravut nostavat näkyvyyttään.
Helppo valmistaa
Maittavaan rapuateriaan tarvitset kolme pulloa olutta, paljon tilliä, kuusi litraa vettä, 35 kappaletta eläviä rapuja, kymmenen sokerin palaa ja 275 grammaa karkeaa suolaa.
Keitto-ohje: kuumenna vesi, olut, suola, sokeri ja tilli kiehuvaksi.
Lisää ravut ja anna kiehua noin viisi minuuttia.
Poista ravut vedestä ja aseta ne suureen kulhoon.
Anna keitinliemen jäähtyä ja kaada se sitten takaisin rapujen päälle.
Anna rapujen olla liemessä tarjoiluun saakka.
