Pääkirjoitus
Hallituksen hyväksyttyä Fennovoiman Pyhäjoen ydinvoimaluvan tapahtui odotettu ketjureaktio: vihreät lähti hallituksesta. Puolue teki päinvastaisen valinnan kuin edellisen hallituksen aikaan, jolloin se pysyi hallituksessa kuin tatti, vaikka hyväksytyksi tuli kaksi ydinvoimalupaa.
Päätös maksoi vihreille rökäletappion vuoden 2011 vaaleissa. Vihreiden ydinryhmälle ydinvoimavastaisuus on pyhä opinkappale, jota ei sovi kyseenalaistaa, vaikka joidenkin tutkimusten mukaan kolmannes puolueen kannattajista on ydinvoiman kannattajia.
Osmo Soininvaara aiheutti pari vuotta sitten myrskyn teekupissa sanomalla, että myös ydinvoiman kannattajien tulisi sopia vihreisiin. Syntyneen kohun takia Soininvaara tarkensi kantaansa ydinvoimaan blogissaan: ”Voisin harkita, jos ydinvoimaa käytettäisiin fossiilisen polttoaineen korvaamiseen ja vain siihen, mutta toistaiseksi sitä käytetään ylläpitämään energian halpaa hintaa ja viemään yhteiskuntaa yhä pidemmälle energiariippuvuuteen.”
Soininvaara nosti esiin tärkeän kysymyksen siitä, missä järjestyksessä ihmiskunnan tulisi luopua haitallisesta energiantuotannosta. Kiireisintä olisi luopua mahdollisimman pian fossiilisista polttoaineista, koska ilmastonmuutos on planeetanlaajuinen uhka. Ydinvoima on sen sijaan pahimmassakin vaihtoehdossa paikallisesti rajautunut katastrofi. Suomen Kuvalehti kertoi artikkelissaan ydinvoimaloiden neljännestä sukupolvesta. Näissä voimaloissa ydinjätteen puoliintumisaika olisi enää muutamia satoja vuosia, mikä on geologisesti silmänräpäys.
Pyhäjoen ydinvoimalatyömaan kokonaistyöllisyysvaikutus kymmenen vuoden aikana on arvioiden mukaan 24 000 - 36 000 henkilötyövuotta. Hankkeen aluetaloudelliset vaikutukset Pohjois-Pohjanmaalla olisivat valtavat.
Olkiluodon voimalat ovat venäläisvalmisteisia samoin kuin Fennovoiman tuleva voimala. Tähän asti energiayhteistyö Venäjän kanssa on sujunut vuosikymmeniä asiapohjalta maailman kriiseistä huolimatta. Kysymys kuuluu, onko Ukrainan kriisi muuttanut tilannetta.