Koillismaalla puhuttavat murteet ovat yksi osoitus täkäläisten ja koko Suomen itsenäisyydestä. Helsingin yliopiston suomen kielen professorin Taru Nordlundin mukaan Suomen kielitilanne ja samalla koko maan asema muuttui merkittävästi kaksi vuosisataa sitten.
– Kielen ja kansan välillä on 1800-luvun kansallisuusaatteen vuoksi kiinteä kytkös toisiinsa, kun kieli alettiin nähdä keskeisenä kehittymässä olevien uusien kansakuntien symbolina. Suomessa tällaiseksi symboliksi nostettiin suomen kieli, ja aiemmin rajatusti uskonnon, hallinnon ja valistuksen aloilla käytetty kieli rakennettiin moderniksi kaikilla yhteiskunnan alueilla toimivaksi kieleksi.
1900-luvun alkupuolelle tultaessa kielikiistat suomen ja ruotsin välillä kiihtyivät. 1930- ja -40-luvun vaihteen sotiin suomalaiset lähtivät kuitenkin yhtenä kansakuntana, jossa voi olla kaksi kieltä.
Kielten sisällä puolestaan voi ja suorastaan pitää olla murteita, joilla ihmiset luovat ja ylläpitävät omaa identiteettiään.
– Nykyinen digitaalinen yhteiskunta on muokannut murteiden kuvaa siten, että erilaisia kielenpiirteitä ei enää välttämättä liitetä niinkään mihinkään alueeseen vaan vaikkapa erilaisiin tyyleihin, Nordlund kertoo.
Itsenäisyyspäivän puheita Koillismaan murteella lehdessä perjantaina