Olen suurella mielenkiinnolla seurannut viimeaikaista keskustelua Liikenneverkkouudistuksesta.
Tuntuu olevan vahvasti ilmassa, että asia pyritään tyrmäämään jo ennen kuin asiasta on kuultu enemmän kuin otsikot. Tämä valitettavasti on aika yleistä tämän päivän keskustelukulttuurissa. Tieto ei siis luo tuskaa, vaan tiedon puute.
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner esitteli torstaina ministeriönsä maan hallituksen toimeksiannosta tekemän selvityksen tulevaisuuden liikenneverkoista. Selvityksen lopputulemana oli, että nykyisin liikenneviraston hallinnoima liikenneverkko tulisi yhtiöittää, ei siis yksityistää, niin kuin monelta taholta on annettu virheellinen vaikutelma. Osakeyhtiön omistajiksi tulisi valtio ja tulevat maakunnat, valtiolle tulisi osake-enemmistö.
Tällä uudistuksella on tarkoitus selättää tämän hetkinen liikenneväylien 2,4 miljardin euron korjausvelka ja luoda mahdollisuudet liikenneverkon kehittämiseen pitkälle tulevaisuuteen. Tässä on myös hyvä tiedostaa, että korjausvelka kasvaa joka vuosi 100 miljoonaa euroa lisää. Jotta korjausvelka voitaisiin nollata vuoteen 2027 mennessä, niin joka vuosi teitä tulisi korjata 300 miljoonalla eurolla. Tällä hetkellä valtio kerää veroja paljon, paljon enemmän kuin voidaan teihin panostaa. Vain 13 % kerätyistä veroista käytetään teihin. Tällä volyymilla väylästömme vääjäämättä rapautuvat ja uusia kehityshankkeita ei voida tarvittavissa määrin aloittaa. Jotakin on siis tehtävä. Ajatuksena on, että ”tase” laitetaan töihin.
Sipilän hallituksella on vahva uudistamisen meininki. Olemmeko valmiit rakentamaan yhdessä tulevaisuuden Suomea tuleville vuosikymmenille? Vai ammummeko uudistusesitykset alas asioihin syvemmin perehtymättä? Liikenneverkko, perusinframme on saatava siihen asentoon, että uudenlaista liikennekulttuuria voidaan rakentaa.
Kuinka moni olisi esimerkiksi valmis palaamaan vuoden 1970-luvun teleliikennetasolle puhelimen käytössä?
Muistan vuodelta 1975, kun saimme puhelimen vuokra-asuntoomme Nissinvaaran koululla. Puhelut välitettiin keskuksesta, puhelinnumeromme oli Nissinvaara 19. Paljon on kehitystä neljässä kymmenessä vuodessa tällä saralla tapahtunut. Posti- ja telestä muodostettiin liikelaitos, ja myöhemmin yhtiöitettiin. Tänä päivänä eri operaattorit Elisa, Sonera jne myyvät meille mitä erilaisempia palvelupaketteja ja helpottavat ja monipuolistavat arkeamme.
Onko meihin sisäänrakennettuna jatkuva kehittämisen vastustaminen, mitä ihmeellisempiin asioihin vedoten?
Liikenneverkkoselvityksessä ”kulkijalle” mahdollistettava aikaveloitus sopii hyvin tänne pitkien kulkemisten alueelle. Maksamme esimerkiksi könttäsumman vuoden, kuukauden jne kulkemisesta. Kilometrejä voi olla tarpeen mukaan.
Uudistuksen myötä autoiluun liittyviä veroja, autoveroa, polttoaineveroa ja autonkäyttömaksua alennettaisiin.
Tieverkkomme kaipaa parantamista ja kehittämistä, jotta voidaan ottaa vastaan tulevaisuuden haasteet ja lukemattomat mahdollisuudet, joita mm. digitalisaatio, robotiikka, teknologia ja erilaisten uudenlaisten liikennealustalle tulevat palvelut edellyttävät.
