Jos on Osmo Bullerin tie Taivalkosken kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi ollut aikamoista sattuman kauppaa, niin myös hänen työuransa on sitä ollut. Hän lähti vuonna 1985 töihin Hollantiin Esperanton maailmanliittoon ”muutamaksi vuodeksi”. Esperanton opiskelua hän oli harrastanut teinipojasta alkaen.
– Lähdin lähinnä vaihtelun vuoksi. Ajattelin myös, että ulkomailta saisin hyvää työkokemusta tulevaisuutta silmälläpitäen.
Hän toimi aluksi kongressisihteerinä, mutta nimettiin pian liiton päämajan johtajaksi.
Taivalkoskelle Buller muutaman vuoden jälkeen palasikin, kunnan kulttuurisihteeriksi. Mutta sitten puuttui kohtalo peliin.
– Lähtöni jälkeen Esperanton maailmanliitto oli valinnut päämajaan uuden johtajan, mutta hänen kuoltuaan minua alettiin houkutella sinne takaisin.
Buller lähti takaisin aikaisempaan tehtäväänsä. Vuonna 1996 hänet nimitettiin maailmanliiton pääjohtajaksi. 2000-luvulle tultaessa Buller palasi kuitenkin taas kotiselkosiinsa.
– Tuolloin jo luulin, että jäisin paikkakunnalle pysyvästi, kun sain paikan Päätalo-Instituutin johtajana. Mutta vielä kerran minut kutsuttiin Rotterdamiin. Aloitin siellä viimeisen kauteni vuonna 2004, ja sitä kesti sitten 12 vuotta eli eläkkeelle pääsyyni asti.
– En ole koskaan rakentanut tietoisesti uraa. Elämä on vain vienyt näin. Olen aina tiennyt, että palaan lopulta takaisin Taivalkoskelle. Rakastan tätä kuntaa.
– Nyt olen sitten lopulta tullut Taivalkoskelle jäädäkseni.
