Metsähallituksen luontopalvelut on tehnyt esiselvityksen Oulangan ja Paanajärven kansallispuistojen mahdollisuuksista päästä Unescon maailmanperintökohteeksi.
Esiselvitys luovutetaan tänään maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.)
Metsähallitus kertoo tiedotteessaan hankkeen etenemisestä.
Esiselvityksen tehnyt työryhmä toteaa, että alue edustaa monipuolisia ja merkittäviä luonto- ja kulttuuriarvoja, ja toivoo, että esiselvitys otetaan huomioon, kun Suomen uusien kohteiden aieluetteloa päivitetään.
Esiselvityksen laadinnasta on vastannut Pohjanmaan luontopalvelujen työryhmä, johon kuuluvat maailmanperintökoordinaattori Susanna Lindeman, aluepäällikkö Pirkko Siikamäki, puistonjohtaja Matti Hovi, erikoissuunnittelijat Päivi Tervonen ja Krista Oikarinen.
Mikäli kohde päätyy jatkotyön aikana aieluetteloon, on syytä vielä tarkoin miettiä, minkä valintakriteerien mukaan sitä lähdettäisiin ehdottamaan maailmanperintöluetteloon, luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen toteaa.
– Jos jatkoselvityksiä tehdään, niissä on kirkastettava näkemys siitä, mikä on kohteen maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen arvo Maailmanperintösopimuksen kriteereiden mukaan, Väisänen sanoo.
Kriteerien valinta vaikuttaa oleellisesti alueen rajaukseen, ja myös tarvittavien jatkoselvitysten määrään ja laatuun.
Selvityksessä myös kuvataan hakuprosessi, jolla haetaan pääsyä maailmanperintöluetteloon sekä arvioidaan alustavasti Oulanka-Paanajärven alueen mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi, luetteloidaan tietotarpeet sekä kartoitetaan hakuprosessin keskeiset toimijat, aikataulu ja tarvittavat voimavarat.
Suomen maailmanperintökohteet ovat Suomenlinna (liitettiin maailmanperintöluetteloon 1991), Vanha Rauma (1991), Petäjäveden vanha kirkko (1994), Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996), Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue (1999), Struven ketju (2005) ja Merenkurkun saaristo (2006).
Tunnetuimpia maailmanperintökohteita ovat muun muassa Kiinan muuri, Egyptin pyramidit ja Jerusalemin kaupunki.
YK:n maailmanperintöluettelo
Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on Unescon vuonna 1972 hyväksymä kansainvälinen sopimus. Sen keskeisenä lähtökohtana on huoli maailman uhanalaisen kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymisestä tuleville sukupolville.
Sopimuksen tavoitteena on eri kansakuntien ainutlaatuisen perinnön arvostuksen lisääminen ja sitä koskevan tiedon levittäminen. Sen pohjalta tuetaan kansainvälisessä yhteistyössä toteutettavaa kulttuuriperinnön pelastamista, vaalimista ja kunnostamista silloin, kun kansalliset voimavarat eivät riitä.
Kansallinen maailmanperintöstrategia linjaa Suomen maailmaperintöpolitiikkaa ja Unescon maailmaperintösopimuksen toteutusta Suomessa vuosina 2015–2025.
Maailmanperintöstrategian mukaan Suomi on vastuullinen maailmanperintövaikuttaja, jonka maailmanperintökohteet toimivat suojelun, ylläpidon ja esittelyn mallina muille. Elinvoimaiset ympäristöt ovat yhteistä maailmanperintöä tuleville sukupolville.
