Suomi täyttää 101 vuotta. Saamme asua turvallisessa ja rauhallisessa maassa, jossa lastemme on hyvä elää ja kasvaa, rehtori Elina Lämsää sijaistanut apulaisrehtori Salla-Maarit Toivanen sanoi Posion lukion ja peruskoulun itsenäisyyspäiväjuhlassa, joka oli samalla ylioppilasjuhla. Valkolakin painoivat päähänsä Riikka Määttä ja Adalmiina Pätsi.
Lämminhenkisessä juhlassa kohtasivat lapset, nuoret ja aikuiset.
– Ilman sotaveteraanien ponnisteluja emme olisi nyt tässä. Veteraanit omalla päättäväisyydellään ja rohkeudellaan osoittivat, että periksiantamattomuudella ja uskomalla itseensä vaikeimpinakin hetkinä, on mahdollisuus saavuttaa suuria, Toivanen sanoi.
Salla-Maarit Toivanen sanoi ylioppilaiden saavuttaneen nyt yhden merkkipaalun, ja hän kannusti heitä olemaan vahvoja elämänpolulla kohtaamaan arkea ja maailman tuulia.
Puheensa päätteeksi Toivanen luki Topias Vehviläisen runon; Itsenäisyys.
”Sinä olet vanha, minä olen nuori. Olet kulkenut jo pitkän matkan, minä vasta alussa.
Olet kova kuin kivi, minä hento kuin tuulessa huojuva vilja.
Olet kokenut ja nähnyt niin paljon ja selvinnyt siitä, minulla on toivo, usko ja luottamus hyvään tulevaan”.
Oppilaan puheen pitänyt Elmeri Orjasniemi sanoi itsenäisten kansakuntien joukkoon jo 101 vuotta kuuluneen Suomen olevan suomalaisille raskaistakin ajoista huolimatta pienen kansan menestystarina.
– Ennen itsenäistymistään Suomi oli kiinteä osa Venäjän keisarikuntaa, mutta sen asukkaat tiesivät olevansa vain ja ainoastaan suomalaisia, eivät ruotsalaisia tai etenkään venäläisiä. Venäjä yritti venäläistää Suomen, mutta itsepäinen kansa ei taipunut, päinvastoin. Suomesta lähti tuhansia nuoria miehiä Saksaan hakemaan sotilaskoulutusta, jotta maa voitaisiin lopullisesti irrottaa Venäjän yhteydestä, Orjasniemi sanoi.
– Sankarillista vapaustaistelua ei kuitenkaan koskaan tullut. Sen sijaan tuli verinen kansalaissota, jossa taistelivatkin pääasiassa suomalaiset itse.
– Nuoren Suomen ensimmäiset askeleet olivat horjuvia. Tasavaltaa uhkasi vallankumousuhka sekä äärioikealta että äärivasemmalta. Kahtia jakautunut kansakunta alkoi kuitenkin eheytymään.
Mutta kohtalo päätti toisin, Orjasniemi jatkoi puhettaan.
– Syttyi talvisota kun ylivoimainen Neuvostoliitto hyökkäsi rajan yli. Sisällissodan kahtia jakama kansa seisoi yhtenä miehenä yhteistä vihollista vastaan.
– Viiden pitkän sotavuoden hinta oli kova. 90 000 sankarivainajaa, satoja tuhansia haavoittuneita ja 400 000 kotinsa menettänyttä. Suomi menetti valtavasti maa-alueita ja joutui maksamaan kalliit sotakorvaukset.
– Tärkein kuitenkin toteutui. Suomi säilytti itsenäisyytensä, eikä joutunut Neuvostoliiton miehittämäksi Baltian maiden tavoin, tai satelliittivaltioksi itäisen Euroopan tavoin. Suomi säilytti länsimaisen oikeusjärjestelmänsä ja demokratiansa. Vain tämä mahdollisti nykyisen Suomen ja hyvinvointivaltion syntymisen.
– Nykypäivänä näyttää ikävästi siltä, että kansa on jälleen jakaantumassa omiin kupliinsa. Vastakkainasettelua on nähtävissä monella eri yhteiskunnan tasolla. Oikeisto-vasemmisto, maaseutu-kaupunki, Ay-liike-työnantajat, maahanmuutto ja EU-myönteiset ja niiden vastustajat. On erittäin tärkeää varmistaa, ettei Suomen kansa enää koskaan pääse jakautumaan kahtia, Orjasniemi sanoi.
