Olli Kinnunen ennätti hoitaa Kuusamon seurakunnan pääkanttorin virkaa ainoastaan runsaan vuoden, mutta ehti siinä ajassa tehdä lähtemättömän vaikutuksen sekä seurakuntalaisiin että kaikkiin Koillismaan musiikin ystäviin. Sitä todisti myös lähes 300 hengen yleisömäärä sunnuntai-iltapäivän konsertissa Kuusamon kirkossa. Väkisinkin miettii, mikä on noin suuren suosion salaisuus. Luulisin, että suurin syy on Kinnusen muusikkoudessa. Hänen käsistään musiikki virtaa voimalla, jota on vaikea sanoin kuvata. Urut soivat taidolla ja improvisaatioissa on sekä henkeä että tyyliä ja kaiken lisäksi säveltäminen ja laulukin sujuu tältä vaatimattomalta mieheltä enemmän kuin mallikkaasti - lahjakkuutta yhdelle ihmiselle kerrakseen!
Konsertin ehdoton huipennus oli Widorin urkusinfonian kuuluisan Toccatan esitys. Kinnunen vyörytti Widorin taidokasta harmoniamassaa sekä monumentaalisella voimalla että loistokkaalla äänikertojen sävyarsenaalilla - aivan kuin koko tämän hetken värikylläisen ruskan siivittämänä. Kauniisti piirtyi myös Sibeliuksen Valse triste, joka soi sisäistyneellä sibeliaanisella tummanpuhuvalla estetiikalla. Improvisoinneista suurimman vaikutuksen teki virren nro 310 nerokas ja voimallinen soitto, joka tuntui syntyvän juuri samaisella hetkellä, kuten ilmaisuvoimaisen musiikin kuuluukin.
Kinnusen lähtö Kuusamosta Kajaaniin jätti suuren aukon seurakunnan musiikkityöhön. Toivon mukaan saisimme tälle työlle arvonsa mukaisen jatkajan - kädet ristiin sen siunaamiseen!