Pääkirjoitus
Viime viikolla päättyi monen nuoren ja nuoren vanhemmat odotus, kun tiedot oppilaitosten valinnoista tulivat julki. Tiedon saivat sekä lukioihin että toisen asteen ammatillisiin oppilaitoksiin valitut.
Peruskoulun päättäminen ja jatko-opintoihin hakeutuminen on tärkeä askel kohti aikuisuutta. Nuori pääsee ja joutuu ensi kerran pohtimaan tulevaisuuttaan: mikä minä haluan olla ”isona”.
Nuori voi tuntea epävarmuutta valinnastaan, mikä kuuluu kasvamiseen. Toiset löytävät oman tiensä kerralla, toiset miettivät valintojaan vielä kolmekymppisenä. Tärkeintä on tietää, ettei nykyisessä koulutussysteemissä ole niin sanottuja pussin periä, ja esimerkiksi ammatillisen koulutuksen kautta on mahdollista edetä korkeimpaan mahdolliseen tutkintoon.
Usein Koillismaalla kuulee voivoteltavan nuorten poismuutosta. Nuorten poismuuttoa ei pidä nähdä ongelmana, sillä on täysin luonnollista, että nuoret haluavat saada parhaan mahdollisen koulutuksen ja nähdä muutakin maailmaa kuin kotinurkkansa – ja ehkä tulla joskus takaisin.
On realistista ajatella, että Koillismaalla ei tulla tarjoamaan laajassa mitassa korkeakoulu- tai yliopistotason koulutusta. Väestöpohja ei siihen riitä.
Tärkeintä on pitää kiinni mahdollisimman laadukkaasta, kattavasta ja työelämää palvelevasta lukio-, toisen asteen ja aikuiskoulutuksesta.
Taivalkosken lukioon haki ja hyväksyttiin tänä vuonna 32 opiskelijaa, mikä on yhdeksän enemmän kuin vuotta aiemmin. Posiolla lukionsa aloittaa 18 opiskelijaa. Kuusamossa aloittajia on yli sata.
Lukion säilyminen kaikissa Koillismaan kunnissa on tärkeää, sillä jos lapsi joutuu muuttamaan opintojen perässä, voi se lisätä painetta koko perheen muuttoon. Lukion loppuminen vaikeuttaisi myös peruskoulujen tilannetta, sillä pienillä paikkakunnilla opettajat opettavat usein molemmissa kouluissa.
Koillismaalla valtion tavoite 500 oppilaan lukioista herättää paljon kysymyksiä. Pitkät välimatkat ja koulutuksellinen tasa-arvo puoltavat pienten lukioiden säilyttämistä. Vain hallinnossa on varaa yhdistämisiin.