Kynnys avun ja tuen vastaanottamiseen on monella omaishoitajalla ja -hoidettavalla korkealla. Esimerkiksi kotipalvelun tai vuorohoitopalveluiden hyödyntämistä pitkitetään, vaikka tarve olisi selkeä.
Tämä havainto on yllättänyt myös Omaisena edelleen ry:n omaisyhteistyön päällikön Tuija Kotirannan.
–Halu hoitaa läheistään ja kantaa hoitovastuuta on korkea. Lisääntynyt avuntarve on monille hämmentävä tilanne ja kynnys avun vastaanottamiseen voi alkuun olla korkealla. Sitä sitkutellaan yksin aika pitkään.
– Omaishoitajan uupumus voi kasvaa hiljalleen liian korkealle ja voi olla, että ulkopuolelta tai lähipiiristä tarvitaan pientä tuuppausta ja rohkaisua ottaa apua vastaan.
Elämässä tulee eteen monia muutostilanteita. Omaishoitoperheissä merkittäviä taitekohtia ovat esimerkiksi kotiin tuotavien palvelujen vastaanottaminen, lyhytaikaishoitojaksojen aloittaminen tai läheisen muutto lopullisesti kodin ulkopuoliseen hoitoon.
Omaisyhteistyöstä ja omaishoitajuudesta muutosten keskellä -aiheista keskusteltiin viime viikolla Kuusamossa pidetyssä yleisötilaisuudessa. Vastaavat tilaisuudet järjestetään Posion kunnanvirastolla huomenna tiistaina ja Taivalkosken kunnantalolla keskiviikkona kello 13 alkaen.
Tilaisuuksien tavoitteena on tukea omaisten hyvinvointia elämänkaaren muutostilanteissa ja edistää omaisten ja ammattihenkilöstön välistä yhteistyötä.
Omaiselle läheisen siirtyminen kodin ulkopuoliseen hoitoon on raskas prosessi. Muuttoon liittyvän päätöksen tekeminen ja siitä vastuun ottaminen jää monesti lähiomaisen kannettavaksi.
– Omaishoitaja jää liian usein yksin menetyksiin liittyvien tunteidensa kanssa ammattihenkilöstön keskittyessä hoitoa tarvitsevan hyvinvointiin.
Luottamuksen rakentaminen omaisten ja ammattihenkilöstön välillä on merkityksellistä hoidon kokonaisuudessa. Siihen kannattaa satsata, Kotiranta kertoo.
Lue lisää maanantain lehdestä.
Kuusamolaisilla Inkeri ja Pauli Paloniemellä on vuosikymmenien kokemus omaishoidosta. 79-vuotias Inkeri toimi kehitysvammaisen poikansa omaishoitajana 36 vuotta. Muutama vuosi sitten äidin vointi kuitenkin heikkeni, eikä hän kyennyt hoitajaksi.
– Tuli sydänvaivaa ja omat voimat hupeni, Inkeri Paloniemi kertoo.
Pojalle löytyi hoitokotipaikka Lumijoelta, josta tämä käy säännöllisesti välillä kotona.
– Hoitokotiin ollaan erittäin tyytyväisiä. Se on kuin toinen koti pojalle ja hänellä on siellä kavereita, tekemistä ja töitä, 84-vuotias Pauli Paloniemi kertoo.
Omaishoitajuuteen on tullut uusi muoto, kun Inkerillä diagnosoitiin muistisairaus, Levyn kappale -tauti.
– Minä toimin nyt vaimon omaishoitajana. Inkerin muisti heikkenee ja erityisesti levottomat yöt ovat vaikeita. Kyllä tässä pärjätään toinen toista hoitaen, Pauli Paloniemi sanoo.
Kaupungin omaishoitopalveluihin, kuten muistihoitajan apuun, pariskunta kertoo olevansa tyytyväinen.
– Olen saanut vinkkejä, miten jumpata aivoja ristikoita ja muistiharjoitteita tekemällä.