Omaishoitajana oleminen on raskasta työtä.
Sinun täytyy olla 24 tuntia vuorokaudesta varautunut siihen, että apuasi tarvitaan.
Näin toteaa Pentti Suua.
– Vaikka vaimoni pystyy olemaan omikseenkin, että pääsen metsälle ja kalastamaan, niin puhelimen päässä pitää siltikin olla.
Taivalkoskelainen Pentti Suua on toiminut vaimonsa Elsin omaishoitajana 11 vuotta.
– Kaikki kotitaloustyöt ovat minun harteilla. Ennen en välittänyt ruoanlaitosta, mutta sekin taito on ollut pakko opetella.
Omaishoitaja myöntää, että arjessa tunteetkin nousevat usein pintaan.
– Kun ihminen on joutunut pyörätuoliin, niin välillä saa kuulla katkeraakin puhetta. Se on ymmärrettävää, ja sen joutuu huomioimaan ja hyväksymään omalta kohdalta.
Omaishoitajaksi ryhtyminen oli Suualle luonnollinen ratkaisu.
– Kyllähän kaikki haluavat elää kotonaan. Meillä se oli mahdollista senkin takia, että olin jäänyt juuri eläkkeelle työelämästä. Omaishoitajaksi jääminen oli siten selkeä valinta.
Suua nostaa esille omaishoitajien vapaapäivien pitämisen.
– Minulle kuuluisi kolme vapaapäivää kuukaudessa. Se on kuitenkin todettava, että olen näiden kaikkien vuosien saatossa pitänyt kuusi vapaapäivää. Tosin olin reilun kuukauden vapaalla, kun lonkkani leikattiin, eikä silloin suositeltu nostamisia.
Omaishoitajien vapaapäivien luulisi olevan itsestään selviä asioita.
– Niitä olisi tärkeä olla tässäkin työssä, mutta asiat eivät ole niin yksinkertaisia.
Taivalkoskelainen pariskunta asuu yhä omakotitaloa.
– Arki rullaa, mutta välillä tuntuu, että onkohan tässä nyt annettu liikaa kannettavaksi yksille harteille.
Kiperiäkin paikkoja on vuosien varrelle mahtunut.
Omaishoitaja on joutunut palaamaan kotiin kiireesti, kun vaimo on tarvinnut yllättäen apua.
– Muutaman kerran on pitänyt metsästä palata vauhdilla kotiin. Sellaista se varmasti on muillakin omaishoitajilla.