Suomalaisten kulutustottumukset muuttuvat vähitellen kansanväliseen suuntaan. Tämä koskee myös omistamista, jota ei enää pidetä itsestäänselvyytenä tai tavoiteltavana asiana. Muutos näkyy ja tulee näkymään varsinkin nuorissa sukupolvissa, joiden arvot muuttuvat yhteiskunnan muuttumisen myötä.
Esimerkkinä mainittakoon auton omistus, joka alkaa pian olla menneen talven lumia. Tämä näkyy jatkuvasti kasvavana yksityishenkilöiden leasingautojen kysyntänä perinteisen yrityssektorin lisäksi. Järkevästi ajateltuna ei ole taloudellisia perusteita omistaa autoa, koska uuden auton hankkiminen sitoo aina kuluttajan pääomia. Ensiauto on oma lukunsa tässä ketjussa.
Leasingauto vapauttaa käyttäjänsä myös yllättävistä huolto- ym. ylimääräisistä kustannuksista. Lisäksi kuluttajalla on aina uusi auto ajettavanaan. Huolettomuudelle voidaan laskea aina oma hintansa. Tänä päivänä yksityishenkilö voi ”hankkia” vuokra-auton käyttöönsä noin 200 euron kuukausimaksulla. Tietysti herää kysymys siitä, millaiset markkinat muodostuvat jatkuvasti lisääntyville 3 vuoden ikäisille autoille. Ehkä markkinat hoitavat tämänkin asian.
Kesämökkien omistamisinto hiipuu myös vähitellen. Suomi on täynnä ränsistyviä järvenrantamökkejä, joita perikuntien jäsenistä kukaan ei halua omistaa. Omistaminen nähdään taakkana, joka ilmenee jatkuvina pienehköinä vuotuisina hoitokuluina ja huolenpitona.
Investoinnit kesämökkeihin ovat tulevaisuuden kannalta poismenevä kulutustottumus varsinkin sellaisilla kesämökkialueilla, jotka sijaitsevat kaukana suurista asutuskeskuksista. Kuusamoa pidetään kesämökkien luvattuna maana, mutta ehkä tulevaisuutena onkin olla kesämökkien hautausmaa.
Kansainvälistyminen ja työperäinen muuttoliike asettavat haasteita myös perinteiselle asumiselle. Tuleva sukupolvi ei näe taloudellisia perusteita sijoittaa ja velkaantua asumisen vuoksi. Asuntoon investoimisessa ei ole järkeä kuten ei myöskään auton omistamisessa. Vuokra-asumista suositaan, jos se on mahdollista. Toisaalta vuokra-asunnoillakin on omistajansa. Vuokra-asuntomarkkinat tulevat kehittymään tulevaisuudessa voimakkaasti, koska niille on kysyntää.
Omistaminen nähdään kahleeksi, joka rajoittaa kuluttajan valinnanmahdollisuuksia. Jos omistat kesämökin, pitää mökkiä käyttää. Olet sidottu yhteen ja samaan osoitteeseen. Tosin on kehitelty erilaisia mökkien vaihtojärjestelmiä, joita voidaan hyödyntää, mutta niissäkin ovat omat haasteensa. Asunnon omistaminen voi osaltaan rajoittaa työnsaantimahdollisuuksia ja -haluja. Kuka sitä omasta kodistaan lähtisi minnekään.
Omistaminen on vapaan liikkumisen ja elämisen este.
Nuoriso on monessa suhteessa järkevää. Ainakin silloin, kun tarjoaa kesämökkiä esimerkiksi Kitkan rannalta tai muualta Kuusamosta: ”Eihän siinä ole mitään järkeä, ensin pitäisi lentää Helsingistä Kuusamoon ja miten Kuusamon kentältä pääset mökille, pitää olla auto…” Ratkaisuksi kävisi vuokra-auto... ”Mutta kannattaako uhrata lyhyttä viikon lomaansa moiseen järjestelyyn, kun on vielä sääsketkin…”
Omistamisen dilemma ei rajoitu pelkästään kuluttajan elinaikaan, sillä perikuntien kirjavat omaisuusmassat aiheuttavat omat haasteensa. Kun tulee siihen ikään, mitään ei kannattaisi omistaa. Perillisten näkökulmasta tarkasteltuna mahdollisimman likvidistä omaisuudesta selviää vähällä vaivalla
Maanomistuksen osalta ollaan pian palaamassa keskiaikaista sarkajakoa muistuttavaan tilanteeseen, joka jo näkyy Kuusamossakin maanmittauslaitoksen karttapohjissa. Omistusten pirstoneisuudessa ei ole mitään järkeä.
Kun tulee siihen ikään, ei kannata omistaa mitään kiinteää, jos ei ihan tarkoituksella halua kummitella jälkeläistensä elämässä haudan tuolta puolelta.
