Koillismaalaiset vanhukset kärsivät päivittäin heille sopimattoman lääkehoidon aiheuttamista ongelmista. Kuusamon terveyskeskuksen geriatrian ylilääkärin Tarja Konttilan mukaan lääkehoidon puutteet, ylilääkitys tai yhteen sopimattomat lääkkeet aiheuttavat päivittäin muun muassa kaatumisia.
– Ne voivat ikäihmisten kohdalla muodostua kuolemaksi. Lisäksi voidaan syödä esimerkiksi tulehduskipulääkkeitä niin, että niistä seuraa mahahaava tai sydämen vajaatoimintaa, sillä tulehduskipulääkkeet voivat heikentää sydänlääkkeiden tehoa.
Konttila kehottaa tarkastelemaan lääkityksessä mahdollisesti tapahtuneita muutoksia myös siinä tapauksessa, jos vanhuksen yleistilassa tapahtuu odottamaton käänne huonompaan.
– Silloin on hirveän tärkeä selvittää lääkitys ja usein juuri se onkin taustalla.
Lääkehoidon ongelmat koskettavat ennen muuta vanhuksia, koska he käyttävät usein monia eri lääkkeitä. Toisaalta heidän elimistönsä reagoi tiettyihin lääkkeisiin eri tavalla kuin nuorempien ihmisten.
Konttilan mukaan lääkärikunta tiedostaa riskit, joita vanhuksille sopimattomasta lääkityksestä voi seurata, mutta arjessa yksilöllinen perehtyminen jokaisen potilaan lääkehoitoon on käytännössä melkein mahdotonta.
– 20 minuutin vastaanottoajalla ollaan aika hankalassa tilanteessa, jos potilaalla ei ole lääkelistaa mukanaan. Korostankin aina omille potilalleni, että kun menette lääkäriin, kirjoittakaa listaan ylös kaikki käyttämänne lääkkeet, myös käsikauppalääkkeet ja luontaistuotteet.
Samaa listaa pitäisi muistaa esitellä jokaiselle hoitavalle lääkärille sekä apteekkihenkilökunnalle.
– Minun tuntumani mukaan sellaisissa paikoissa, joissa hoitajat huolehtivat lääkkeiden antamisesta, lääkehoito toteutuu pitkälti suunnitelman mukaan. Sen sijaan omillaan asuvien ikäihmisten kohdalla, joilla on monia sairauksia ja lääkkeitä ja ehkä vielä muistisairauttakin, ei välttämättä oikein kukaan hallitse kokonaisuutta.
Jotta lääkehoidon sudenkuopat saataisiin tukittua, hoitavien tahojen avuksi on laadittu erilaisia arviointimenetelmiä. Niitä ovat lääkehoidon tarkistus, lääkehoidon arviointi (LHA) ja lääkehoidon kokonaisarviointi (LKHA). Ne ovat ikään kuin välitilinpäätöksiä tai kokonaiskatsauksia potilaan senhetkiseen lääkitykseen.
Konttilan mukaan arviointeja on syytä tehdä, mutta ei koskaan ilman lääkäriä.
– Kaikki muut ammattiryhmät tarvitsevat mukaan lääkärin, joka diagnosoi ja tietää sairaudet, hän sanoo.
Koillismaan ensimmäisen lääkehoidon arviointeja tekevän yrittäjä, proviisori Emilia Heikkala on samaa mieltä.
– Minä annan suosituksia. Toimitan raporttini lääkärille, joka päättää mahdollisista muutoksista.
Kolme käsitettä
Lääkehoidon tarkistus: Selvitetään lääkkeiden oikeat ottoajat ja -ohjeet, yhteisvaikutukset sekä lääkkeiden. Voi tehdä farmaseuttisen peruskoulutuksen pohjalta.
Lääkehoidon arviointi (LHA): Edellistä kattavampi selonteko, sisältää potilaan haastattelun. Tekijänä lääkäri tai koulutuksen saanut farmaseutti/proviisori.
Lääkehoidon kokonaisarviointi (LHKA): Kaikkein kattavin selvitys, tapahtuu lääkärin aloitteesta. Toteutetaan moniammatillisena yhteistyönä.
Lääkehoidon tarkistamisesta, LHA:sta ja LHKA:sta tehdään potilasasiakirjamerkintä.
Potilasta, omaista tai muuta hänen lääkehoidostaan vastaavaa henkilöä informoidaan lääkitykseen tehdyistä muutoksista, uusista lääkkeistä, käyttöohjeista ja mahdollisista vaikutuksista.