Pääkirjoitus
Vaikka Juha Sipilän johtama keskustaoikeistolainen hallitus ei ole ehtinyt aloittaa työtään, on opposition piirissä kauhisteltu ”kovan” oikeistolaisen puhurin pyyhkäisevän yli Suomen. Demarinaiset, Tarja Filatov ja Maarit Feldt-Ranta, nimesivät twitter-viesteissään syntymässä olevan hallituksen SSS-miesten hallitukseksi.
Politiikka on asioiden lisäksi mielikuvien luomista, ja mielikuvat ovat nykyisessä pikavauhtisessa viestinnässä yhä korostuneemmassa osassa. Demarit asemoivat itseään kovaa vauhtia pääoppositiopuolueeksi, eikä siinä mitään. Demokratiassa hallituksen ulkopuolisen opposition tehtävänä on arvostella hallitusta. Parhaimmillaan oppositiopolitiikka on silloin, kun se pystyy tarjoamaan uskottavan vaihtoehdon hallituksen politiikalle.
Hallitusneuvottelut ovat poliittisen lobbauksen kuuminta aikaa, kun erilaiset etujärjestöt yrittävät saada hallitusohjelmaan kynänjälkensä. Julkisuudessa on ehditty arvioida, että etujärjestöjen rooli jää Jyrki Kataisen hallitusneuvotteluja vähäisemmäksi. Hallituskumppaneita on nyt vain puolet, joten palapelissä on vähemmän sovitettavaa.
Vihervasemmistolaisen opposition kärkenä tulevina vuosina on ”kovan” oikeistolaisen politiikan arvostelu. Se tulee kiteytymään niissä tilanteissa, kun erittäin vaikean taloustilanteen syliinsä saava hallitus joutuu toteuttamaan leikkauslistaansa. Osansa saavat palkansaajat, eläkeläiset, opiskelijat, lapsiperheet ja niin edelleen. Huuto on oleva kauhea.
Talouskriisiin tiukilla ja välittömillä julkisten menojen leikkauksilla reagoineet Viro, Irlanti ja Espanja ovat selviämässä kurimuksesta. Vienti on alkanut vetää ja kotimainen kysyntä elpyä. ”Kovan” politiikan ansiosta jaettava kakku kasvaa taas.
Suomessakin keskustelun painopisteen olisi syytä olla uuden jaettavan luomisessa hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi. Kun kasvua saadaan, voidaan voimallisemmin palata etuisuuksien jakamiseen.