Tai onko sananvapaus harvojen etuoikeus? Täytyy olla presidentti, pääministeri tai vallan haltija, että saa sanoa naapurimaan päämiehelle suorat sanat.
Koillissanomat tulee postilaatikkoon täällä muualla Suomessa puolelta päivin. Keskeytän pihan haravoinnin. Vasen olkapää kiittää. Menen kahvitauolle termospullon kanssa kasvihuoneeseen; ei tarvitse riisua kumisaappaita. Lasiseinien läpi aurinko lämmittää. Villapaita oli liikaa Saaren vävyn vanhan erätakin alla; maiharilla on viiletetty veneessä pitkin Kitkan vesiä ammoisina kesinä.
Kalahduksia ja älähdyksiä on tullut tehtailtua kynällä menneellä puolivuosisataisella journalistitaipaleella. Syy oli joskus perin arkinen: saada lehden sivut täyteen. Myös ennakoiden... Usein toki tilanne oli päinvastainen ja kimmastuneet lukijat kyselivät miksei oma kirjoitus jo ollut lukijan osastossa.
Juhani Eskola ja Seppo Ervasti ovat areenansa hallitsevia viisaita pelimiehiä. Kunnioitus ja kumarrus! Kiitos Koillissanomain Terävä Pää, kun tarjolla meille lukijoille on elämän makua!
Muinoinen työkaveri Koillissanomain kirjapainolta 1960-luvulla kertoi, että armeijassa palveluksen päätyttyä oli joskus tilanne, että yksitoikkoisuutta haluttiin piristää vaihtelulla... oli saatava aikaan erilaisia mielipiteen ilmaisuja.
Taisipa asustaa ainakin puolitusinaa nuoriamiehiä samassa tuvassa. Onko niin? Vaikka sotapojan elämä oli toisaalta yhtä haipakkaa oli myös pitkiä iltoja, ei ollut edes kännyköitä. Joskus pitkästytti. Kekseliäät velikullat päättivät luoda kiinnostavan väittelytilanteen, jolla saatiin porukan jokainen aukomaan suutaan, ottamaan kantaa: parin jermun sopimuksen kesken rakennettiin väkevä väittelytunnelma.
Yksi aloitti tuumaten jämäkästi: – Kyllä se niin on, että Kulloppi on paras saha!
Tähän toinen, että – Eikun Steal!
Ja joku morsmaikille kirjettä piirtävä pisti kynän pois ja terhentäytyi puolustamaan Huskvarnaa, muuan taas Partneria. Ilta kului rattoisasti ja jaettiinhan samalla sahoja tuntevien käytännöllisiä kokemuksia tekniikkaa ymmärtämättömille maisteri- tai tohtorityyppisille hengenmiehille.
Joskus joku viäräleuka – tapahtui toisaalla – kunnostautui sanailemalla: – Kyllä herra kapteenilla on kaunis vaimo – ja koko porukka pääsi kunniakierroksille ison rakennuksen ympäri. Yhteisvastuuta seurasi sanan vapaasta käytöstä.
Onko meillä liikaa sananvapautta? – Väärä väite kirkastaa totuuden, muistuu presidentti Mauno Koiviston lentävänä lauseena, lohdukkeena typerästä sanailusta aiheutuvasta älämölöstä ja seuraavista asiantuntijoiden selvennyksistä. Yksimielisyys lie myytti. Puhuttaneen armeijan tuvan, koululuokan, työyhteisön tai pariskunnan asiain hoidosta.
Muikkulehti tietää kalastusniksit: pitää meitä lukijoita koukussa sallimalla sananvapauden. Joskus sänkätään puuta-heinää… kun nimettömillä arkajaloillakin on äänioikeus.
Kukapa lie asiantuntija vastaamaan kysymykseen Onko meillä sananvapautta liikaa?..