Ruokamojärven itäpäähän laskevassa niemessä Posiolla kasvaa varttunut mäntymetsä, ja aluskasvillisuutena on jäkälää, mustikkaa ja suopursuja, kuvaili metsähallituksen arkeologi Taisto Karjalainen vuonna 2010.
Mikä siellä arkeologia kiinnosti? - ”26 kuoppaa, jotka ovat luultavasti hautoja”, Karjalainen kirjoitti raporttiinsa.
Onko Ruokamojärven rannalla siis vanha hautausmaa, ja ketkä sitä käyttivät?
Parin sadan metrin päässä on vanhan asutuksen jäänteitä ja Karjalainen-Ruokamo-Jumisko-sukuseuran pystyttämä asutusmuistomerkki. Järven toisella rannalla noin maasto nousee Ruokamovaaraksi ja on jo Riisitunturin kansallispuistoa.
Vanhin hautauskulttuuritieto, joskin kovin hämärtynyt, Koillismaalla koskee lappalaisaikaa. Alueella on puhuttu monista lappalaisten hautapaikoista tai -maista. Varmin tapaus lienee Jokijärven Kirkkosaari Taivalkoskella.
Kun Taivalkosken seurakunta on tänä vuonna juhlistanut 140-vuotiasta toimintaansa, on mieliin palautettu, miten 1500-luvulla tulleet uudisasukkaat alkoivat haudata vainajiaan Kirkkosaareen, joka oli alkuperäisväestön hautausmaa. Saaressa on puolensataa hautakuoppaa.
Tosin Museoviraston muinaisjäännösrekisterin mukaan Kirkkosaaren itäosan kalmisto on otettu käyttöön vasta ”viimeistään 1760-luvulla”. Hautauksia jatkettiin 1930-luvun alkuun.
Ruokamojärven niemessä on kahdessa ryhmässä kuoppia, kooltaan noin 0,5 kertaa 0,5 metriä tai 1,5 kertaa 0,5 metriä. Syvyys vaihtelee puolesta metristä noin 70 senttiin. Osa kuopista näyttää sijaitsevan riveissä. Itäisemmässä ryhmässä on ainakin 11 kuoppaa, läntisemmässä ainakin 15.
”Hautoja saattaa olla enemmänkin, niiden hahmottaminen on vaikeaa, koska alueella kasvaa paksu turve. Paksussa turpeessa on luontaisia mättäitä ja kuoppia. Hautakuopat voivat liittyä läheiseen Karjalaisen asuinpaikkaan 1680-luvulta”, muinaisjäännösrekisterissä lukee.
Lue lisää Koillissanomat tai näköislehti.
Shamaanien haudoiksi tulkitut löydöt lappalaisajalta ovat oma lukunsa. Sellaisia tunnetaan Kuusamosta Iso-Pöyliöjärven Pöyliösaaresta noin 10 kilometriä keskustasta itään sekä Virrankylän Lehtoniemen Palosaaresta Yli-Kitkan itäpäästä.
Kelloseppä Reino Tammi oli kalastelemassa Isolla-Pöyliöllä 1920-luvulla, kun hän löysi saaresta korun. Maanpinta oli siinä kohti rikkoutunut, ja Tammi ymmärsi löydön erikoisuuden.
Muinaisjäännösrekisterin mukaan saaressa on ollut 1600-luvulle ajoittuva niin sanottu noidanhauta. Siitä on löydetty ”vaskisormuksia, vaskiketjun kappaleita, pronssirenkaita ja -riipuksia, pronssiristi sekä raha 1600-luvulta”.
Lehtoniemen hauta on sen hopearahan perusteella ajoitettu 1500-luvun lopulle. Haudasta löydettiin vuonna 1970 rahan lisäksi rautakirves ja -veitsi, pronssirenkaita, hopeasolki, tinalintu, luinen noitarummun kannus, pronssilevy ja raudan palasia - sekä shamaanin luurangon osia.
Pohjois-Pohjanmaan museon Lappi-salissa saattoi nähdä Lehtoniemen hautalöydön jäämistön elokuuhun asti, mutta näyttelyuudistusta varten sali tyhjennettiin varastoon.