– Huomenta, toivottaa kuusamolaisia koululaisia jo yli 20 vuotta kyydinnyt Matti Poussu.
Kyytiin nousevat viidesluokkalainen Siiri Väisänen ja tokaluokkalainen Sampo Väisänen. Poussu vaihtaa muutaman sanan lasten isän, Jari Väisäsen kanssa. Kun lähestyvistä pilkkikeleistä on puhuttu tovi, jatkuu koulutaksin matka kohti seuraavia kyydittäviä.
Kello on 7:25 ja ollaan hyvin aikataulussa. Koulun alkuun on Siirillä ja Sampolla vielä melkein tunti.
Pitkä, lähes 60:n kilometrin koulumatka pakottaa ala-asteikäiset heräämään 6:40. Aamutoimien ja pikaisen aamupalan jälkeen alkaa taksikyydin odotus. Nukkumaan on menty edellisenä iltana yhdeksän jälkeen.
Kotipihalta Siirin ja Sampon matka jatkuu kohti Poussun kylää. Matkan aikana kyytiin nousee vielä kolme oppilasta. Suuremmilta teiltä joudutaan poikkeamaan päällystämättömille sivuteille.
Kouluaamuna liikenteessä näkee useita takseja, pari jopa samalla seudulla Teerirannan suunnalla. Jokaisessa taksissa saattaisi olla tyhjiä paikkoja, mutta aikarajoissa pysymisen vuoksi jokaisen auton reitti on mietittävä erikseen.
Erinäisiä pääteiltä poikkeamisia tai yksittäisten lasten hakemista jostakin sivummalta kutsutaan pistoiksi. Kyytijärjestelmän kokonaisuutta Matti Poussu kuvaa tilkkutäkiksi. Järjestelyt ovat sekavia niin koululaisten perheiden, kuin kyytejä ajavien kuljettajien mielestä.
Lasten ja nuorten kansoittamalla takapenkillä on hiljaista. Aurinko ei ole vielä noussut, joten takatilassa on hyvin hämärää. Siirin älypuhelimen valo kajastaa yksinään.
Erään talon kohdalla Poussu muistelee kuljettaneensa aikanaan kyytiin nousevien lasten vanhempiakin kouluun.
Yleensä Siirin ja Sampon koulumatka kuluu puhelimella pelatessa tai koulutehtävien parissa.
– No oikeastaan Siiri saattaa joskus tehdä läksyjä, minä en niinkään. Joskus saatan tosin nukkua, Sampo tarkentaa.
Pelit auttavat viihdyttämään, kun autossa tulee istuttua kahdesta kolmeen tuntia päivässä. Tieto mahdollisesta nukkumisesta yllättää isän. Hän on hämmästellyt siitä kuinka hyvin lapset jaksavat aikaisista heräämisistään huolimatta. Päiväunia ei Väisäsillä tarvitse nukkua.
Pistot Poussun kylässä on tehty ja taksin osuus koulumatkasta alkaa olla taitettu. Kaikki lapset ovat kyydissä ja seuraavaksi on ehdittävä ajoissa bussille. Kuin symbolisena eleenä, on vaihto bussiin kylän lakkautetun koulun pihalla.
Tien varressa odottaa vielä kaksi oppilasta, jotka luulevat nousevansa Poussun kyytiin. Hän kuitenkin ohjaa heidät tien yli koulun pihalle ja linja-autoon.
Kuljettaja Poussu joutuu hoputtamaan lapsia ulos, vaikka aikataulussa ollaankin. Poussu ja bussin kuljettaja sopivat pitävänsä yhteyttä asian tiimoilta. Taksikyytien ja bussin yhdistämisen järkevin toteutus ei ole vielä kenellekään selvää.
Siiri ja Sampo ovat hämmentyneitä uudesta mutkasta matkassa, mutta bussiin nousu käy silti äkkiä. Kun bussi on täynnä, alkaa oppilaiden aamun viimeinen etappi kohti Sänkikankaan koulua.
Kun koulupäivä on ohi, ovat Siiri ja Sampo pidemmän päivän jälkeen kotona vasta neljän jälkeen. Onneksi koulua ei kuitenkaan aina ole niin pitkään. Joskus he ehtivät kotiin noin kahden aikaan linja-autokyydillä.
Kotiin päästyä lapsilla menee yleensä enintään tunti läksyihin. Tämän jälkeen loppupäivä kuluu puuhaten jotakin kotona. Ulkoharrastukset ovat lapsille mieleisiä. Yksi suosikkijutuista on tällä hetkellä leikkiminen perheen uuden koiranpennun kanssa. Vasta muutaman kuukauden ikäinen pentu innostuukin hyppimään, kun Siiri ja Sampo tulevat pihalle.
Lumen tultua suosikkiharrastus lapsilla on lumikelkalla ajo ja suksilla kelkan perässä hiihtäminen. Myös pihan aitauksessa olevat porot ja niiden ruokkiminen kiinnostavat lapsia. Sampo seuraa erityisen tarkasti pihalla vapaana kulkevan Onni-poron liikkeitä. Sarvensa loukannut Onni on kotiutunut perheen pihan rauhalliseksi vahdiksi.
Valitettavasti aikaa leikeille jää lapsilla vähänlaisesti. Reilun neljän tunnin päästä läksyjen valmistumisesta täytyy jo olla nukkumassa seuraavan aamun aikaista herätystä varten.
