Demokratia ei aina pelaa, kuten voidaan huomata. Demokratian nimissä on pyritty järjestämään vallanvaihdoksia, joissa osa on onnistunut ja osa jäänyt yrityksiksi. Viimeisin oli Turkin vallanvaihdosyritys, joka ei tällä kertaa onnistunut.
Euroopan porteilla vallanvaihdosyrityksiä on ollut useita, eikä niistä itse Eurooppakaan ole säästynyt lähihistoriassa. Onnistuakseen vallankaappaus vaatii tietyt perusedellytykset, jotka eivät toteutuneet Turkin vallankaappaushankkeessa. Kaava on ollut sama läpi historian, tosin saaden uusia vivahteita.
Onnistuneista vallankaappauksista mainittakoon Tunisian, Libyan ja Egyptin vallanvaihdokset. Epäonnistuneisiin kuuluvat Espanjan, Syyrian ja Venäjän vallankaappausyritykset.
Helpoin ja verettömin edellä mainituista oli Tunisian vuoden 2011vallankumous eli Jasmiinivallankumous, jossa maan presidentti Ben Ali ajettiin maanpakoon Saudi-Arabiaan. Tässä vallankumouksessa toteutui kaappausten ensimmäinen ja tärkein edellytys eli valtaeliitin eliminoiminen. ”Eliminoimisesta” tässä ei ollut varsinaisesti kyse, sillä presidentti pakeni maasta ja oli näin pelattu ulos pelistä. Vallankaappauksen kaavaan kuuluu aina valtaeliitin eliminoiminen tavalla tai toisella. Tavoitteena on se, etteivät he sotke asioita tulevaisuudessa ja prosessin aikana. Näin tehtiin toisen maailmansodan jälkeen Hitlerin, sodassa mukana olleissa alusmaissa. Suomi teki tässä jostakin kumman syystä poikkeuksen. Romanian, Unkarin, Tšekkoslovakian ja Saksan sodanaikaiset päättäjät teloitettiin näytösoikeudenkäynneissä. Suurin osa päättäjistä oli ollut pakkotilanteessa ajaessaan pienten kansojen etua Saksan rinnalla. Näihin kuului myös Suomi, jonka oli haettava liittolaista vaikka solmimalla yhteistyösopimus itse saatanan kanssa.
Tosin Suomen kommunistit olivat laatineet tuhoamissuunnitelman, jolla suomalainen intelligentsia eliminoitaisiin vallankumouksen toteutuessa 1940-luvun lopussa. Osa menettäisi henkensä, osa passitettaisiin Siperiaan ja osa teljettäisiin vankiloihin. Sama kaava toistuu nyt Turkissa. Vanhan vallan kannattajat tulee eliminoida yhteiskunnan avainpaikoilta. Tähän kuuluvat valtion hallinto, korkeakoulut, opettajat ja papit. Systemaattisuus on avainsana. Listat olivat Suomessakin valmiina kommunisteilla. Näin oli myös Turkissa.
Syyllistäminen siihen ja tuohon on suhteellinen käsitys - myös Turkissa. Jokainen armeijan käynyt tietää, että armeijassa ei kysytä sitä taisteltaisiinko tänään, kuka lähtisi vartioon tai kuka vahtisi vankeja. Näin jälkeenpäin voi vain ihmetellä, miten kummassa keskitysleirin vartija, kirjanpitäjä tai taloudenhoitaja voidaan vieläkin tuomita mm. juutalaisten joukkotuhosta. Jos et noudattanut käskyjä, ei sinua ollut enää seuraavana päivänä. Kyseessä on aina voittajan oikeus. Se, mikä on oikein ja mikä väärin, on suhteellinen käsite.
Yhteistä kumoushankkeiden ajoitukselle on aina ollut valtaapitävän poissaolo valtakeskiöstä. Usein päättäjän päivät alkoivat loppua esimerkiksi lomalla. Kaikki muistavat Gorbatšovin hölmistyneen ilmeen lentokoneessa Neuvostoliiton romahtaessa. Gorbatšov oli lähtenyt tuolloin loma-asunnolleen Forosiin Krimille. Kaappaajat panivat Gorbatšovin viralta ja julistivat maahan hätätilan. Gorbatšovin tapaus oli toisinto Hruštševin lomailulle Mustallamerellä vuonna1964. Turkin vallanvaihtoyritys käynnistyi Erdoganin lomaillessa Marmariksella.
Myös diktatuurin rakentaminen noudattaa samaa kaava. Erdoganin ja Hitlerin vallankeskityksessä on samoja piirteitä. Hitler toimi lain suomissa puitteissa, ja kun valtaa oli tarpeeksi, lakeja voitiin muuttaa tarpeen mukaan. Samoin on menetellyt Turkin Erdogankin. Mitään perustuslain vastaista kumpikaan herroista ei tehnyt. Näin toimii myös Venäjän Putin.
Avainasemien miehittäminen on onnistumisen edellytys. Ilman strategisesti tärkeiden asemien hallintaa vallankumous voi hyytyä ensimetreilleen. Tänä päivänä yksi tärkeimmistä avainasemista on televisio. Ilman joukkoviestinten hallintaa asiat eivät etene. Televisio on tänä päivänä yksi tärkeimmistä. Tämän on ymmärtänyt myös Venäjän Putin jo ajat sitten, sillä vapaa media, lehdistö mukaan luettuna, on vaiennettu. Turkissa television haltuunotto onnistui osittain, mutta siihen yritys jäikin, sillä kumouksella ei ollut kasvoja. Ei ollut henkilöä, joka olisi julistautunut uudeksi johtajaksi. Turkin vallankaappaus oli vain kasvoton tiedote, jossa ”armeijan” väitettiin suojelevan Atatürkin perintöä.
Joukkoviestimistä on tullut myös uusi sodankäynnin muoto. Valheellisen propagandan levittäminen internetissä on yleistynyt. Venäjä-trollit tehtailevat ja manipuloivat asioita tarpeen mukaan.
Joukkoviestinnän voimaan liittyvät myös SoMe-kanavat, joiden hallinta on oleellisen tärkeää. Näiden kontrollointi ja hallinta on valtaapitäville tai sitä havitteleville oleellisen tärkeää. SoMen avulla saadaan nopeasti organisoitua kansalaisia tarpeen mukaan. Tosin köyhemmällä väestönosalla ei ole pääsyä internetiin ja mobiilisovelluksiin, mutta islamistisissa maissa on valmiiksi rakennettu oma joukkoviestinjärjestelmä, joka puuttuu länsimaista. Kaikki minareetit on varustettu tehokkailla kaiuttimilla, joiden kautta lähetetään päivittäiset pakolliset rukouskehotukset. Periaatteessa Turkin moskeijat ovat 24/7 mediakeskuksia.
Kansalaisten ja joukkojen tuki vallankumouksissa on eittämättä tärkeää. Kansalaiset pitää saada tarvittaessa kaduille puolustamaan kulloistakin näkemystä. Kansanjoukot tekivät sen Ukrainassa, Egyptissä, Libyassa ja Venäjällä. Valitettavasti kansalaiset innostuvat asioista turhankin hanakasti, sillä harvoin kansalaisille luvatut asiat ovat toteutuneet. Kansalaisia on kovin helppo vetää höplästä vielä tänäkin päivänä, vaikka se kuuluu ns. demokratiaan.
Se, mitä Turkissa on tapahtunut viime aikoina, on osittain suurta teatteria. Teatterin ohjaaja asuu hulppeassa presidentin palatsissaan ja nykii nyörejä. Istanbulin lentokentän terrori-iskussa oli outoja piirteitä, venäläisen sotilaskoneen alas ampumisessa ei ollut järjenhäivääkään ja myös itse vallankaappauksessa oli outoja piirteitä. Sisäisillä ja ulkoisilla levottomuuksilla diktatuuri kasvattaa sisäistä kannatustaan. Sama toistui aikoinaan Saksassa Hitlerin valtaantulon aikoihin, kun valtiopäivätalo roihahti liekkeihin vuonna 1933. Samoja oppeja väitetään Putininkin hallinnon käyttävän organisoidessaan terroristi-iskuja Moskovaan.
Aikoinaan Hitler perusti johtamansa Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen avulla totalitaarisen hallinnon, jossa toisinajattelijat kukistettiin väkivalloin. Lauseen subjektin voisi tänä päivänä korvata Turkin Erdoganilla.
Euroopan pitää yrittää tulla toimeen Turkin Erdoganin kanssa, sillä hänellä on kaikki valttikortit käsissään. Pakolaisjoukot ovat hyvä painostuskeino niin Turkin kuin Venäjänkin käsissä. Natojäsenyys on kiristyskeino Yhdysvaltojen suuntaan. Venäjän suhteet voivat kääntyä hyvinkin lämpimiksi lähiaikoina, sillä tarjosihan Putin Erdoganille viikon oppituntia siitä, miten armeija saadaan yhtenäiseksi. ”Lähetä kenraalisi Moskovaan pariksi päiväksi, niin kerron heille, miten armeijan rivit saadaan suoriksi.”
Turkin vallanvaihtoyrityksessä on aivan liian paljon kysymysmerkkejä. Mutta nyt Erdoganilla on kaikki avaimet oman valta-asemansa pönkittämiseen. Uhat muutetaan mahdollisuuksiksi.
