Pääkirjoitus
Kuusamolainen luokanopettaja Tarmo Raatikainen ja historian ja yhteiskuntaopin eläkkeellä oleva lehtori Seppo Ervasti puolustivat opettajien palkkausta ja siihen kuuluvia pitkiä lomia (KS 25.8 ja 26.8).
Opettajien palkkaus ja lomat on asia, joka säännöllisesti nousee esiin erityisesti taloudellisesti ahtaina aikoina. Raatikainen selitti asian kansantajuisesti: opettajan työ tehdään yhdeksän kuukauden aikana, mutta työstä maksettava palkka jaksotetaan kahdelletoista kuukaudelle.
Opettajien palkkaukseen on historialliset syynsä, kuten myös kunta-alan palkkajohtajien lääkäreiden palkkoihin. Sekä opettajat että lääkärit ovat perinteisesti olleet hyvin arvostettuja yhteisössään.
Opettajien ammattitaidon varaan on rakennettu suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruspilari. Jokaisella lapsella on mahdollisuus edetä opinnoissaan niin pitkälle kuin ahkeruus ja lahjat antavat myöten huolimatta vanhempien varallisuudesta. Köyhän mökin teräväpäinen lapsi on voinut lukea itsensä lääkäriksi, opettajaksi tai insinööriksi. Tämä niin sanottu avoin säätykierto on Suomen paras valttikortti: pienellä kansakunnalla ei ole varaa menettää yhtäkään lahjakkuuttaan.
Koulutuksellinen tasa-arvo ei ole yhtä kuin tasapäistäminen. Demarien ajama mekaaninen oppivelvollisuusiän nosto on kallis ja tapapäistävä ratkaisu, joka on teilattu useimmissa asiantuntija-arvioissa. Muun muassa opettajien ammattijärjestö OAJ tyrmää sen täysin.
Suomessa julkisen sektorin osuus kansantuotteesta on tällä hetkellä suurempi kuin koskaan pois lukien sota-ajat. Pitkällä aikavälillä on julkisen sektorin on sopeuduttava tuloihin, syömävelkaa ei voi ottaa määrättömästi.
Säästölistoja laatiessa pitää muistaa, että koulutus ei ole kulu, vaan investointi. Ilman koulutukseen perustuvaa osaamista ei ole hyvinvointia. Ja laadukasta koulutusta ei ole ilman opettajien työn arvostusta, mikä takaa, että opettajiksi hakeutuu jatkossakin lahjakkaita nuoria.