Musiikkiopiston päätöskonsertin ehdoton huipennus oli kahden pianistin musiikillista näytöstä. Raisa Alasaarelan ja Siiri Karjalaisen vahva pianistinen ote oli käsittämättömän kypsää kuultavaa. Siiri sai Sibeliuksen Kuusen (op. 75/5) soimaan aidolla sibeliaanisella soinnilla ja virtuoosisella tekniikalla unohtamatta silti säveltäjälle ominaista miniatyyrienkin suuruuden tunnetta. Kuusi soi samalla herkästi ja monumentaalisesti sekä käsittämättömän kypsästi. Siirin soittoon on tullut lyhyen ajan sisällä lisää eleganssia, soinnin jaloutta ja järisyttävää muodon tajua, jotka yhdessä pettämättömän taiteellisen otteen kanssa tekivät soitosta ruhtinaallisen suurta kuultavaa. Raisa Alasaarelan Chopinin Preludin (op. 28/15 Vesipisara-preludi) tulkinta oli myös mykistävä. Raisa sai tähän Chopinin kuuluisaan preludiin vangitsevan otteen heti alku tahdeista lähtien ja loi tulkinnalle sellaisen tahtotilan, etten muista vastaavaa oppilaskonserteissa juurikaan kuulleeni. Keskiosan draaman kehittely oli Raisalla niin vastustamatonta ja intensiivistä kuin se vain musiikissa voi olla. Raisan eläytyminen Chopinin preludin tunnemaailmaan oli jotain poikkeksellisen suurta ja ainutkertaista.
Soiton riemua ja iloa saatiin kuulla Sofia Tornbergin (piano) Haydnin sonaatin (Hob XVI) ensimmäisen osan parissa. Meno oli todella hurjaa ja eikä ollut ihme, ettei muutamilta kömmähdyksiltäkään kokonaan vältytty. Tasaisen varmasta tulkinnasta saatiin nauttia Miikkael Mannisen (piano) Bachin Invention (BWV 773) parissa. Miikkaelin rauhallisen punnitseva tapa soittaa on aina ihailtavaa kuultavaa. Eevi Jaakkonen (viulu) sai Riedingin konserton hitaan osan soimaan koruttoman kauniisti ja kaksoissisaren Anna Jaakkosen tulkinta Bachin G-duuri soolosellosarjan (BWV 1007) Allemandesta oli hieno näyte Annan sisäistyneestä barokkimusiikin ymmärryksestä. Allemande soi todella hyvällä estetiikalla ja artikuloinnilla.
Sellistien panos oli yksi illan kohokohdista. Koko selloluokan (lähes 20) ohjattu improvisaatio ”Revontulijoiku” oli hienoa kuultavaa. Sellot soivat yllättävän homogeenisesti yhteen ja antoivat hyvän vaikutelman revontulten leikistä aina hiljaisuudesta suurempaan räiskeeseen. Minifiddlersien ote oli myös vahva. Szilvay-Rossan Pentatooniset melodiat soivat liikuttavan kauniisti yhteen. Teoksen vakava karaktääri teki hienon vaikutuksen.
Huiluyhtye Espressivon tulkinta Saint-Saënsin Danse Macabresta oli ihailtavan monisärmäinen. Basso- ja alttohuilu loivat teokselle onnistuneen balanssin. Otto Kotilaisen Varpunen Jouluaamuna nostatti tunnelman korkealle. Huilujen pakoton ja eterinen sointi vei kuulijan mennessään.