On se joulun alla meleko lyhvi päevä, ei oo ku kaks hämärätä vastakkata.
Iltasella on välistä vähäsen rääpyö pistäytyö naapuripirttiin, utteerata kuulumisie ja raataella millon mitähi.
Eilettään se Rintelän Iita kerto saaneesa mennätalavena etteen semmosen työmoan, mistä ensinnä reistasi kieltäytyö. Vaen Tavi-Janne oli aekasa pivarrellu, niin sitte oli Iita luppautunu kaoppijaalle rahinajjoon ihan Oulusta asti. Kolome viikkoa hevospelillä kesti se rahinajo. Perillä Oulussa kortteerasivat moniaan yönseuvun ja tietenni kulukiissaan aena kievarissa peäsä kallistivat ja hevosta syöttivät. Toevat sieltä kaupunnista suoloja, kahvie, sokerie ja tupakkie, että oisi myytävätä Kuusamossa.
Mennessä kuulema saevat tyyriisti istuo körötellä kuormassa. Vaen takasi tulo se oli olluhi tosi touhuo, kun hevosriepuo oli pitäny avustaa vastamäessä, lykätä kumppalina raskasta lastie.
Hammeen helemahi satteessa ryyty, jääty kaarelle kun välistä kävellä ranskuttelivat. Vaen eipä sinne pyhähametta päälle pantukkaa. Kellä on riihiremputtimet, sillä on kirkkokemputtimet. Ja paekka paekan peällä, sillä on markka markan peällä.
On se Iita niin ravakka ja selevievä naenen, ei minusta semmoselle reissulle oesi. Pirtissä on minun työmoa, kalapottuja keittämässä ja rieskoja leipomassa.
Siinähän niitä arvuutuksiahi eilettään pirtissä kyseltiin ja pienille selevitettiin satuja. Saapi siinä sukkeluutta kokkeilla ja olla tietäjänä. Minäe tiijän nämä nyt, tiijätkö sinä?
Viis velejestä eellä mehtään mennee, paljaspää ukko jälessä hiihtaa. Koskaa ei toesiesa kohtaa. Mikä se on?
Yhestä lävestä sissään mennään, kolomesta lävestä ulos tullaan, ennenku oekein sisällä ollaan. Mikä se on?
Kuorma aettaan viiään, pihtipielet pullistellee. Mikä se on?
Olihan mulla se kujelma tietenni mukana vyöliinan taskussa, sitä vasten ei tarte olla niin kirkas valo. Siinä raataellessa tuli kuotuksi vanttuuseen lustu ja kappaleen matkaa peokalosta ohite.
Alliinalla olihi matkassa kaks lankaa ja koukku. Oli valakea ja ruskea, siitä niijen ruskeasta pässistä saapi sievänväristä lankaa. Alliina se osovaa Kaijan Hiltan mallilla tehä koukkuvanttuut. Ne on kommeat ja vissiin meleko joutusat. Saapa nähä kenen paketista ne jouluna löytyne. Eihän tuohon jouluun oo ennää kahtakaa viikkoa aekaa.
Tämä on 4. osa Orvokki Ronkaisen kirjoittamaa Kuusamon Wanhan pirtin 7-osaista joulutarinaa. Wanha pirtti on noussut talkoovoimin Kitkantie viiteen. Pirtti tuo tervehdyksen vuoden 1924 joulusta ja tunnelmia sen ajan elämänmenosta. Käy kurkkaamassa ikkunoista, miltä vanhan ajan joulu näyttää.