Suomalaisnuoret ovat osaavia, mutta passiivisia kansalaisia, selviää kansainvälisestä ICCS -tutkimuksesta. Useimpien muiden maiden nuoriin verrattuna politiikka kiinnostaa Suomalaisia nuoria vähän. Meille tyypillistä on myös se, etteivät nuoret arvosta yhteiskunnallista toimintaa samalla lailla kuin ikätoverinsa muissa maissa.
Tutkimuksessa selvitettiin 14-vuotiaiden nuorten yhteiskunnallista osaamista eri maissa. Tutkimus toteutettiin 38 maassa vuosina 2008-2009.
Nuorten passivoituminen heijastaa koko yhteiskunnan asenneilmastoa. Vapaaehtoistyö ei vedä väkeä entiseen malliin. Järjestöt ukkoutuvat ja akkautuvat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Tuttua tarinaa myös Koillismaalla.
Suomalaisnuorten ohella nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on vähäisintä muun muassa Belgiassa, Ruotsissa ja Norjassa.
Yhteistä näille maille on vakaat yhteiskunnalliset olot ja korkea elintaso. Herää kysymys, aiheuttavatko nämä seikat itsessään passiivisuutta. Kun asiat ovat suhteellisen hyvin, ei muutosta lähdetä ajamaan poliittisen koneiston kautta. Tutkimuksesta käy ilmi, että koillismaalaiseksi väitetty ”mitä se hyvejää” -asenne on itse asiassa kansallinen asenne.
Suomalaisnuoret myös vähättelevät yhteiskunnallisia taitojaan ja tietojaan, vaikka ovat tässä suhteessa maailman parhaita. Eväät osallistuvaan kansalaisuuteen ovat olemassa, mutta niitä ei käytetä kuin vähäisessä määrin. Tämä on todella sääli.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta turvaa peruspalvelut kansalaisilleen. Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisestä vallitsee lähes kansallinen yksimielisyys.
Varjopuolena hyvinvointiyhteiskunnan laajenemiselle voidaan pitää ihmisten passivoitumista. On ikävää, jos osa nuorista pitää saatua hyvää itsestään selvänä. Tämä koskee myös vanhempaa väestöä. On väärin kuvitella, että yhteiskunta voi tulevaisuudessa turvata kaikki palvelut. Päinvastoin niin kutsutun kolmannen sektorin työtä tarvitaan tulevaisuudessa enemmän.
Kolmannen sektorin työn tärkeydestä on tuore esimerkki Koillismaalta. Rukan vapaapalokunta tarvitsee kipeästi lisää pelastajia riveihinsä, koska etenkin matkailusesonkien aikaan pelastustyö ei tule toimeen ilman vapaaehtoisia.
Vapaapalokunnat tekevät korvaamattoman arvokasta työtä, jota yhteiskunnan panostuksella ei pystytä korvaamaan.
Olipa kyse politiikasta tai vapaaehtoistyöstä, osallisuutta yhteiskuntaan pitää pyrkiä rakentamaan nuoresta pitäen.