Pääkirjoitus
Euroopan unionin uudet parlamenttiedustajat ovat aloittaneet työnsä. Suomalaiset ovat päässeet Brysselissä vaikuttaviin asemiin. Suomella on nyt kokemusta olla osana yhteistä Eurooppaa jo vuosikymmenen ajalta. Suomen kansanäänestys liittymisestä järjestettiin lokakuussa 1994.
Euroopan unionin perusajatus oli estää mahdollisen sodan syttyminen tiivistämällä maiden välistä yhteistyötä. Pääosin Euroopassa onkin nyt vallinnut pitkä rauhanjakso. Yhteinen valuutta ja rajojen madaltuminen ovat helpottaneet yksittäisten eurooppalaisten kanssakäymistä.
Nyt Euroopalla on kuitenkin käsissään velkainen unioni. Suomi on lähellä tilannetta, jossa välimeren maat olivat ennen meitä.
Talouskasvu on pysähtynyt ja vaikka Euroopassa on jo orastavia merkkejä paremmasta, ei se Suomessa vielä näy.
Äänenpainot yhteisvaluutasta irtaantumiseen ovat voimistuneet.
Koillismaalla olemme kaukana päätöksenteon ytimestä. Maatalous, elinkeinoelämä ja kansalaiset ovat kuitenkin yhä voimakkaammin EU-säännösten vaikutuksen piirissä.
Lähes kaikkea perustellaan direktiiveillä. Vaikka suuri osa onkin todellisuudessa ihan oman virkamieskuntamme ja hallintomme aikaansaannosta, ei kukaan enää voi kieltää, ettemme olisi syvällä EU:n piirissä.
Paluuta takaisin ei enää ole, mutta kehitystä eteenpäin voi tapahtua.
Koillismaalla on edelleen ja entistä tarkemmin katsottava mitä mahdollisuuksia EU meille antaa ja kehityttävä hyödyntämään näitä mahdollisuuksia. Kaikki vakuuttavat rahaa ainakin olevan jaettavissa ja käytettävissä. Koillismaalaisten on luotava enemmän suoria suhteita Eurooppaan ja toimittava yhdessä jo yhteyksiä luoneiden tahojen kanssa.
Samalla koillismaalaisten on muistettava painottaa entistä voimallisemmin pohjoisen alueen erityisolosuhteita, jotka vaativat erilaisia ratkaisuja kuin etelässä. EU:sta tulee voida puhua myös kriittisesti.