Kuusamon Alakitkan paliskunnan poroisäntä vaihtui viime perjantain kokouksessa. Osmo Säkkinen jätti pitkäaikaisen tehtävänsä ja hänen tilalleen valittiin Marko Kilpivaara kesäkuun alusta alkaen.
Säkkinen ennätti olla poroisäntänä lähes 32 vuotta, välillä tosin oli muutaman vuoden pois tehtävästä.
– Pitäähän sitä ymmärtää lähteä, kun ikääkin tulee ensi elokuun alussa 65 vuotta. Aion jatkaa edelleen poromiehenä.
Säkkinen sanoo, että hänen poroisäntäaikanaan elinkeino on kokenut isoja muutoksia. Ne eivät ole peräisin itse poromiehiltä, vaan mukana on valtion toimenpiteitä.
– Valtio määräsi aikanaan, että tukea saisivat vain sellaiset, joilla on vähintään 80 eloporoa. Tämä merkitsi keskittymistä, kun karja myytiin muille perheenjäsenille tai ulkopuolisille. Sopiva raja ainakin täällä eteläisillä alueilla olisi ollut 50 eläintä. Muita suuria muutoksia oli moottorikelkkojen tulo sekä kiinteistä aidoista siirtoaitoihin siirtyminen.
Viime aikoina petokanta on räjähtänyt käsiin ja se uhkaa näivettää koko elinkeinon ensin täällä eteläisillä alueilla ja leviää myöhemmin pohjoista kohti, Säkkinen sanoo.
– Valtion petopolitiikkaan tulisi saada muutos. Petokorvaukset ovat mitä ovat. Esimerkiksi tälle vuodelle ne putosivat 24 prosenttia. Kun Kuusamon poroteurastamo aikanaan perustettiin, Kuusamon kolmen paliskunnan teurasmäärä oli noin 4 500, nyt enää 1 500 eli kolmasosa. Nykyisillä määrillä teurastamoa ei kannattaisi enää mitenkään perustaa.
Säkkisen mukaan petokannat pitäisi saada pudotettua 2000-luvun alun tasoon, jolloin ne olivat vielä kurissa.
– Mutta eihän poromiehillä ole sananvaltaa. En luota Luken lukuihin petokannoista, mitkä perustuvat muutaman vuoden selvityksiin, mutta meidän poromiesten monen kymmenen vuoden tietoja ei arvosteta.
Alakitkan eloporomäärä saisi olla tällä hetkellä 1 600 eläintä, mutta määrä on 1 350 pinnassa. Kuusi-seitsemän vuotta sitten paliskunnassa tehtiin päätös, että jokainen poromies sai vapaat kädet määrätä, mitä jää, mutta määrä ei nouse vaikka poroja saisi vielä lisäksi ostaakin, Säkkinen sanoo.
– Kun teurastamoa aikanaan perustettiin, oli puolestaan pakkotappoja, koska petoja ei ollut.
Uusi poroisäntä Marko Kilpivaara toimii päätyökseen isännöitsijänä.
– Poroisännyys tulee siinä mukana. Tänä päivänä poroisäntä joutuu tekemään paljon töitä tietokoneella ja se vaatii toimistossa olemista, mikä ei välttämättä poromiehille ole mieluista työtä. Poroisännyys on sellaista työnjohtoa ja vertaisin sitä yhden ylimääräisen yhtiön kirjanpidon hoitoon.
Kilpivaara ei ole mikään untuvikko porohommissa, sillä hän on sukunsa kolmas poroisäntä ukin ja sedän jälkeen.
– Vapaa-aikana tulee kuljettua paljon maastossa ja vasoja katsomassa.
Reposuolla asuva Kilpivaara on myös poroajaja. Hän voitti viime talvena ensimmäisen kerran SM-ajajacupin, aikaisemmin paras sijoitus on kolmas sija.
Kilpivaara on myös sitä mieltä, että petoja on liikaa ja ne verottavat porokarjaa. Valtion pitäisi laittaa petoasiat kuntoon, hän sanoo.