Lauantaiaamuna 20.10. Rontin Riston bussilla matkattiin halki Kainuun korpien.. Unisia poikia ja vanhempia ajatuksissaan. Sankan usvan takaa himmeä keltainen valo levittäytyi korpiin. Loihti puut ja suot maagiseen ajattomaan harmauteen.
Saatoin nähdä keijuja ja maahisia lähes, joka suolla. Eikä tämä johdu huuruisesta edellisillasta. Selvänä piti kutjottaa koko piiitkän illan, jotta pääsi virkeänä matkaan. Mutta asiaan.
Kajaanihalliin päästyä saatiin tovi katsoa toisten pelejä ja valmistautua omaan koitokseen. Katsomoon jäi pieni, mutta sitäkin sitkeämpi sissipari, minä ja Riipisen Markus.
Kellon repiessä pikkuviisaria klo.13 saumoille Puna-mustat Limingan ”heinäntekijät” niittomiehet ja meidän pojat alkoivat kalistelemaan ”sapeleitaan” tatamilla. Elmeri Ervasti pääsi ensimmäisen laukauksen ampumaan.
Hyvin singahti, mutta posti ei mennyt perille, vaan mokke sai ruhonsa laukauksen eteen. Kolmen minuutin hujakoilla heinäntekijät pääsivät nopeasta vastahyökkäyksestä iskemään 1-0.
Hiukan myöhemmin Määtän Anttia pidettiin mailasta tai paidasta, en muista ja Antilta pääsi tähän sopimaton, mutta tilanteeseen nähden oikea sapekas sanavalinta, joka sisälsi kirkkoveneen synonyymin.
Peli pyöri jatkuvasti heinäntekijöiden ”ladon” maalin ympärillä ja vuoroin pääsi Hyrkkään Joonatan ja Kumpuvaaran Miko yrittämään, mutta onni ei ollut myötä. kunnes noin puolessa väliä erää Joonatan pääsi vetämään tulisen vedon ja Miko iski riparin sisään. Tuosta minuutti ja Vartiaisen Jimi ”kusti” antoi namusyötön kaimalleen Kyllösen Jimille, joka pääsi kohtuullisen yksin kokeilemaan ladonlukon refleksejä ja hyväthän ne oli.
Vähän ennen erän loppua Tervon Anssi lähes omasta päästä loistavalla yksilösuorituksella kiersi heinäntekijöiden maalille ja varmasti laittoi pelivälineen maalin raamien sisään. Ihan erän lopussa vielä Kyllönen antoi hienon syötön Antille, mutta numerot ei siitä kaunistuneet. Erätauolle mentiin meidän 2-1 johdossa.
Sissipari kävi juomassa hätäset kahvit ennen toisen erän alkua. Aivan erän alkuun Moilasen Erkka ampui tolppaan. Erkalla on ankara laukaus, mutta nyt se oli liian tarkka. Heinäntekijät viljelivät nopeita pystysyöttöjä ja roikkuja hyökkääjilleen ja siihen myrkkyyn ei oikein osattu olla varuillaan. Tynin Arttu onneksi suojeli maaliaan muutamalla upealla torjunnalla. Viiden minuutin pelin jälkeen liminkalaiset kuitenkin onnistuivat tuollaisesta roikkupallosta pelin tasoittamaan kahteen kahteen. Taas jauhettiin heinäntekijöiden saralla pitkiä aikoja, mutta ladon säppinä oli hyvä mokke eikä maalia saatu puristettua.
Kunnes yhdennellätoista hetkellä, minuutilla, Erkka rohkeasti heilahti LNM:t hyökkääjien välistä ja lähetti verisen laukauksen aivan alapörsään, heinät pöllähti ja 3-2 oli aikuisen oikeesti totta. Anttia vielä ennen erän loppua rusikoitiin nurkkakahinassa melko reippaasti, mutta jäähyä siitä ei sokia reeta antanut.
Kolmannen erän alku oli poikien osalta upeaa peliä. Paikkoja luotiin ja tilanteita oli, mutta tärkeimmät, maalit jäivät puuttumaan. Viiden minuutin pelin jälkeen Riipisen Ronilla, joka muutoin pelasi hienosti ja rohkeasti, meni oman pään laidalla askeleet ripaskalle, mies nurin kuin vasa hirvimetillä. Vastustaja sai pallon ja kuittasi pelin tasoihin. Se ei ollut Ronin vika, mutta tokihan tuo varmaan Ronia riipi.
Kusti pääsi parikin kertaa pelottelemaan Limingan poikien maalia, mutta ei ollut onnetar myötä. Erän puolessa välissä taas tuo kuuluisa roikkupallo ja pojat ei olleet hereillä. Liminka siirtyi 4-3 johtoon. Jontella oli tuosta vähän ajan päästä oiva paikka lyödä peli tasoihin, mutta ylisille laukaus lähti. Heinäntekijät saivat jäähyn klo 13.27 ja Arttu joutui jättämään maalinsa tyhjäksi. PaKa pelasi kuudella neljää vastaan, mutta ei siinä oikein kummempaa saatu aikaiseksi. LNM:t saivat ammuttua pari kertaa tyhjän PaKan maalin tolppaan ja tietäähän se mitä kolmannella kerralla tapahtuu. Tyhjään maaliin ja peli oli ratkennut 5-3 Limingalle. Peli oli hyvä ja meidän voitettavissa, mutta laukaukset olivat tällä kertaa hiukan hätäsiä ja vailla tarvittavaa tarkkuutta.
Pelin paras pakalainen oli mielestäni Moilasen Erkka, vaikka kyllä kaikki pojat hyvin pelasi.
Mustatko vanhan lorun: ”kello 12 lyö, veitsi välähtää, kurkku katkeaa, kurkkuvoileipä on valmis”. Näin siinä kävi. Kellon lyönti oli kuin musta surma mustissa asuissaan ja antoi rutosti selkään meille, 12-0. Upeita laukauksia, järkyttävän nopeaa syöttöpeliä ja erittäin tehokasta miesvartiointia. Vain ajoittain oma pelikin kulki, mutta ne olivat vain häivähdyksiä eikä häivähdyksillä voiteta. Täytyy kuitenkin todeta, että PaKan B-poikien joukkue, koostuu lähes kokonaan C-ikäisistä pojista ja on siinä kumminkin ero 16-vuotisiin roikaleisiin.
Armotonta kokemusta kumminkin ja B-poikien pelejä kannattaa pelata, vaikka tulis turpiin, jos ja kun pojat jaksaisi imeä sieltä vastustajilta ne hienot suoritukset. Synkkään yöhön lähdettiin kotimatkalle, mutta nousee se aurinko huomennakin. Ensi viikonloppuna C-poikien sarjaa Kuusamossa ja silloin saavat vastustajat tuta ärsytetyn PaKan.
Tervetuloa katsomaan liikuntahallille 28.10. klo 12 ja 16.
