Ou­lan­gal­la osataan ret­keil­lä siis­tis­ti

Valtavaaralla palomestarin mökillä on rauhallista.

Kuva: Marja Kares-Oksman

Kansallispuistojen suosion kasvu näkyy roskaamisena ja välinpitämättömyytenä. Osalla retkeilijöistä ei ole riittäviä retkeilytaitoja eikä roskattoman retkeilyn ja tupien käyttöä koskevia sääntöjä tunneta tai niistä ei välitetä.

Oulangan kansallispuistossa ja Karhunkierroksen reitillä ongelmia on ollut vähän. Riisitunturin autiotuvasta sen sijaan kerättiin hiljattain suuri määrä retkeilijöiden jättämiä ruokia ja roskia.

Oulangan kansallispuistossa ja Karhunkierroksen reitillä on kaksi päivätupaa ja seitsemän autiotupaa. Tupien kunnostuksesta kesäaikaan vastaava Esko Kallunki ei pidä roskaamista tai välinpitämättömyyttä ongelmana.

– Täällä osataan retkeillä siististi. Tupiin jää silloin tällöin vähäisiä määriä ruokia, mutta ongelmia niistä ei ole aiheutunut. Meidän tehtävämme on kerätä ne pois, jos jotain on jäänyt, kertoo Kallunki.

Ongelmia ei ole ollut tupien muussakaan käytössä. Niin ulkomaalaiset kuin suomalaisetkin osaavat käyttää tupia siististi ja ottavat toiset retkeilijät huomioon.

Alueen kussakin autiotuvassa on tilaa noin kymmenelle yöpyjälle. Kun muistaa, että viimeiselle tulijalle pitää järjestää makuupaikka, sopu säilyy, kertoo autiotupien käyttöohje.

Eräopas Minna Jakosuo järjestää vaelluksia Lapin erämaihin. Hän törmää roskaamiseen niin luonnossa kuin tuvissakin.

- Jokaisen pitää viedä omat roskansa ja jäljelle jääneet ruoat pois. Luontoon ja tupiin ei saa jättää mitään. Näkkileipäpaketit ja suola- ja sokeripurkit houkuttelevat tupiin hiiriä, muistuttaa Minna Jakosuo.

- Tuvan kamiina pitää jättää tyhjäksi. Alumiiniroskat on aina otettava mukaan, ja paperiroskiakaan ei pidä jättää. Mitä et itse ehdi polttaa, otat mukaasi, hän ohjeistaa.

Ulkomaalaisia syytetään usein ongelmien aiheuttamisesta. Vika ei kuitenkaan välttämättä ole aina heissä, vaan tupien ohjeet saattavat olla puutteelliset. Toisaalta jokaista asiaa ei voi ohjeistaa.

- Kerran ulkomaalaiset ottivat ahkiot sisälle tupaan. Ne vievät tilaa ja aiheuttavat sulaessaan ikävän vesilammikon tuvan lattialle, muistelee Jakosuo yhtä Lapin vaellustaan.

- Tupaa ei myöskään kuulu lämmittää läpi yön. Hyvä sääntö on laittaa viimeiset puut kamiinaan ennen klo 19, hän vinkkaa tupien kirjoittamattomista säännöistä, joita ulkomaalaisten on lähes mahdoton tietää.

Minna Jakosuo on ottanut tavakseen kerätä myös muiden roskat luonnosta. Hänen ohjaamillaan vaelluksilla moni osallistuja alkaa tehdä samoin. Omalla esimerkillä voi kannustaa muitakin roskattomaan retkeilyyn.

Suomen johtavan outdoormedian Retkipaikan perustaja Antti Huttunen toteaa, ettei roskaaminen ole onneksi lisääntynyt samassa tahdissa kuin kansallispuistojen kävijämäärät. Hän on havainnut vastuullisuuden ja ymmärryksen lisääntyneen erityisesti omin lihasvoimin retkeilevien keskuudessa.

- Roskarajan sanotaan olevan 12 kilometrin etäisyydellä paikoista, joihin pääsee autolla. Paikan saavutettavus ja roskaaminen liittyvät läheisesti toisiinsa. Konevoimin liikkuvat roskaavat selvästi enemmän, pohtii Antti Huttunen.