Neidonkenkä on nimensä mukainen kasvi. Jos käyttää hiukan mielikuvitusta, voi helposti kuvitella metsänkeijun sujauttavan vaaleanpunaisen kukinnon pienen pieneen jalkaansa. Kengästä löytyy jopa nilkan ympärille solmittavat nyörit - tai sellaisilta lestiä muistuttavan osan yläpuolelta kohoavat terälehdet ainakin näyttävät.
Orkideoihin eli kämmekkäkasveihin kuuluvia neidonkenkiä löytyy satunnaisesti Etelä-Suomesta, mutta sen merkittävimmät kasvualueet sijaitsevat Keski-Lapissa ja Oulangan kansallispuistossa Kuusamossa.
– Niitä löytyy täältä, koska Oulangan kallioperässä on kalkkia. Se on kalkinsuosijakasvi, Metsähallituksen suojelubiologi Tiina Laitinen kertoo.
Juuri tällä hetkellä, RukaNews-lehden ilmestymisen aikaan kesäkuun alussa, neidonkengät ovat parhaassa kukassa. Laitisen mukaan kukkimisajankohta vaihtelee hiukan lämpötiloista riippuen, mutta parasta aikaa on noin kolmen viikon jakso toukokuun lopun ja juhannuksen välissä.
Vaikka kyseessä on matala, vain reilut kymmenkunta senttimetriä korkea kasvi, sen erikoisen mallisen ja värisen kukan huomaa helposti. Kaiken lisäksi neidonkenkä on monivuotinen kasvi.
Jos siis havaitsit sen polun reunassa vaellusreissullasi viime vuonna, löydät kukan samasta paikasta uudestaan.
– Mitä olemme seurantaa tehneet, niin ainakin toistaiseksi se on aina löytynyt samoilta kasvupaikoilta. Tikankontin osalta, josta meillä on pidempi seurantahistoria, tiedetään sen pysyvän samassa paikassa ainakin kymmenen vuotta, Laitinen mainitsee.
Suhteellisen suppean levinneisyytensä vuoksi neidonkenkä on määritelty vaarantuneeksi eliölajiksi eli lajiksi, jolla on suuri vaara kuola sukupuuttoon seuraavan sadan vuoden aikana. Siksi neidonkenkä rauhoitettu ja nimetty EU:n luontodirektiivin mukaiseksi Suomen vastuulajiksi.
Neidonkengän poimiminen on siis ehdottomasti kiellettyä.
– Eikä kansallispuistosta voi muutenkaan poimia mitään elävää lukuunottamatta marjoja ja sieniä, Laitinen muistuttaa.
Kuin korkokenkä
Neidonkenkä on monivuotinen orkidea eli kämmekkäkasvi.
Kasvaa paikoin Etelä-Suomessa, laajimmat esiintymät Keski-Lapissa ja Oulangalla.Kukkii touko-kesäkuussa.
Kukka nousee 10–20 cm pitkän varren päähän.
Kukan alaosa on väriltään puna-keltakirjava, yläosa vaaleanpunainen.
Rauhoitettu, vaarantunut eliölaji.