Pääkirjoitus
Mitä olisi Pohjois-Suomi ilman Oulun yliopistoa?
Todennäköisesti Oulu olisi taantuva ja puolet pienempi kaupunkipahanen. Nokian ja teknologiateollisuuden aikaansaama pitkä kasvupyrähdys olisi jäänyt saavuttamatta. Pohjoissuomalaisista nuorista valtaosa muuttaisi ylioppilaskirjoitusten jälkeen Etelä-Suomen vanhoihin yliopistokaupunkeihin. Koko Pohjois-Suomi olisi henkistä joutomaata.
Yliopiston puuttumisella olisi heijastusvaikutuksensa myös Koillismaalle. Oulangan tutkimusasema tekee merkittävää tutkimustyötä. Matkailun kasvu sai 90-luvulta alkaen ratkaisevasti vauhtia yritysmatkailusta, joka puolestaan sai vauhtinsa ”Oulun ihmeestä”.
Valtion säästötoimenpiteet iskevät kipeästi yliopistojen perusrahoitukseen. Oulun yliopiston perusrahoitus on vähentynyt vuosien 2012-2014 aikana kymmenellä miljoonalla eurolla. Tämän seurauksena yliopisto käynnisti yt-neuvottelut, jotka johtivat 60 henkilön irtisanomiseen. Kaikkiaan vähennys on 122 henkilöä, millä haetaan 5,5 miljoonan euron vuosittaista säästöä.
Säästöohjelma vaikuttaa myös Oulangan tutkimusaseman toimintaan. Sen tukitoiminnot järjestetään uudestaan, mutta henkilöstövähennyksistä ei ole tehty lopullista päätöstä.
Oulun yliopiston perusrahoituksen rapautuminen, samoin kuin muiden yliopistojen, johtaa jossain vaiheessa koulutuksen ja tieteen laadun laskuun. Viilattavaa tosin on niiltä osin, ettei tietyille huonosti työllistäville aloille kannata kouluttaa lisää työttömiä tohtoreita ja maistereita.
Tämä on kuitenkin sivujuonne, sillä pitkän päälle pieni kansakunta voi pärjätä vain, jos jatkossakin koulutamme mahdollisimman monen mahdollisimman pitkälle. Yliopistojen taso on säilytettävä, vaikka se tietäisi lisää vyönkiristystä muualla yhteiskunnassa.
Nokia nousi yliopistoilla luodusta osaamisesta. Osaamiseen panostaminen on paras tae hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudelle. Pohjoissuomalaisten on pidettävä kaikin keinoin kärkiyliopistonsa puolta.