Pääkirjoitus

Pääasia on lapsen etu

Kuolion koulussa on nyt 30 oppilasta. Ensi syksynä oppilaita on ennusteen mukaan 23. (arkistokuva).
Kuolion koulussa on nyt 30 oppilasta. Ensi syksynä oppilaita on ennusteen mukaan 23. (arkistokuva).
Kuva: Pasi Määttälä

Koillismaan kouluverkko on harventunut mittavasti vuosikymmenten varrella. Esimerkiksi Kuusamossa oli 1950-luvun lähes 60 kyläkoulua. Määrä on pikkuhiljaa laskenut maaseudun tyhjenemisen ja kuljetusyhteyksien paranemisen myötä.

Kouluverkon harventuessa maaseudun lasten koulumatkat pidentyvät. Posiolta löytyy esimerkkejä lähes 80 kilometrin koulumatkoista. Matka on karmean pitkä, mutta kouralliselle koululaisia on vaikea hahmotella vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Pienillä lapsilla koulumatkoihin ei saisi odotusajat mukaan lukien kulua enempää kuin 2,5 tuntia päivän aikana ja isommilla koululaisilla 3 tuntia.

Kuusamon, Posion ja Taivalkosken oppilas- ja koulutilanne kannattaisi tarkastella yhtenä Koillismaan kokonaisuutena.

Kuusamon ja Taivalkosken välillä Ouluntiellä on tällä hetkellä kaksi koulua. Inkeen koulu Taivalkoskella ja Kuolion koulu Kuusamossa. Posion Kuloharjun koulu sijaitsee sekin samalla alueella.

Kuloharjun koulua ollaan lakkauttamassa siten, että lukuvuodeksi 2013 oppilaat siirtyvät kuntakeskukseen. Inkeen ja Kuolion koulujen tilanne on sekin valinkauhassa. Koulujen välimatka toisistaan on noin 15 kilometriä. Molemmista, Inkeeltä ja Kuoliolta on Kuloharjuun matkaa noin 40 kilometriä. Kuntakeskuksiin kustakin koulusta on matkaa 25 kilometristä reiluun 30 kilometriin.

Kuntarajat ylittävästä kouluyhteistyöstä on olemassa toimivia esimerkkejä Koillismaalla. Kuusamon puolelta on käyty koulua Taivalkosken Inkeellä. Kuusamon Vasaraperän koulu sai oppilaita Posion puolelta.

Kannattaisi harkita, voisiko jokin kolmesta koulusta, Kuolio, Inkee tai ehkäpä jopa Kuloharju, toimia alueensa kokoojakouluna, joka pystyttäisiin pitämään toiminnassa yhteisvoimin. Onko ratkaisu mahdollinen tai ylipäänsä järkevä? Se selviää vain, jos alueen päättäjät istuvat alas hahmottelemaan tilannetta.

Mittatikkuna pitää olla rahan lisäksi oppilaiden koulukyytien pituudet eri vaihtoehdoissa sekä lasten mahdollisuudet tasaveroiseen oppimiseen.

Pienet kyläkoulut ovat parhaassa tapauksessa idyllisen turvallisia oppimisympäristöjä. Liian pieni koulu ei ole hyvä sekään. Voi olla, että yhdellä luokka-asteella on vain 2-3 oppilasta, mikä tuo haasteita opetukselle ja oppilaiden sosiaalisille suhteille. Sopivan kokoisessa koulussa löytyy myös sopivasti kavereita.

Voisiko koulu kerätä oppilaansa kolmen kunnan alueelta?