Helsingillä ja Kuusamolla on yhteistä ainakin ristiriidat maankäytössä. Pääkaupungissa ja luontopääkaupungissa on vuosia taisteltu yleiskaavan linjauksista.
Helsinki veti pitemmän korren hyväksymällä yleiskaavan tällä viikolla. Kuusamossa yleiskaava tulee kaupunginhallituksen käsittelyyn ensi maanantaina. Valtuustoon ja lopulliseen ratkaisuun kaava on tavoitteena saada vielä tämän vuoden aikana.
Kuusamossa kaavoituksen kipupisteenä on sama kuin vuosikymmenet: miten sovittaa pääelinkeinojen osin ristiriitaisia tavoitteita toisiinsa. Elinkeinojen ristiriita syntyy suhteessa luonnonvarojen hyödyntämiseen.
Matkailu, metsätalous, maatalous, porotalous katsovat kaikki asioita omasta kulmastaan. Suurin häly on noussut kaivosteollisuuden kiinnostuksesta alueille, jotka ovat myös matkailun ydinalueita. Valtuusto hyväksyi niin sanotun ankka-mallin yleiskaavan suunnittelun pohjaksi viime joulukuussa. Ankka-mallilla tarkoitetaan kartalta katsottuna ankanmuotoista rajausta Kitka-Ruka-Oulanka alueella. Ankka-mallin rajaa luonnon ja matkailun kannalta erityisen arvokkaat alueet kaivostoiminnan ulkopuolelle.
Kaava-asiat herättävät suuria tunteita, koska niillä muovataan kouriintuntuvasti ihmisten elinympäristöä. Helsingissä yleiskaavan laatimisen taustalla on arvio, että kaupunki kasvaa 240 000 asukkaalla vuoteen 2050. Muun muassa Koillismaalta muuttaville ihmisille olisi saatava kohtuuhintaisia asuntoja järkevän matkan päähän työpaikoista.
Kaavoitukseen liittyy suuria taloudellisia intressejä. Esimerkkinä maisematyölupa, jota osa metsänomistajista vastustaa, koska epäilee sen vaikeuttavan metsätaloutta. Maisematyölupa on ajateltu vapaa-ajan asuntojen turvaksi. Ei voi olla niin, että maanomistaja myy mökkitontin järvenrannasta umpimetsästä, ja pian tontin myymisen jälkeen hakkaa metsän liki mökin seiniä nuollen. Tasapainon hakeminen on herkkä laji.
Helsingissä yleiskaava hyväksyttiin seitsemän tunnin maratonkokouksen jälkeen. Pannaanko Kuusamon valtuustossa paremmaksi?