Oulangan taimenen tulevaisuus näyttää hälyttävältä. Tänä kesänä saatiin Oulankajoen Kiutakönkäällä ylisiirrettyä vain 14 taimenta. Tulos on vuoden 1965 alkaneen ylisiirron toiseksi pienin (KS 4.9.2017).
Oulangan villitaimen on perimältään ainutlaatuinen. Taimen esiintyy vain Oulanka-, Kitka ja Kuusinkijoessa. Taimen syntyy Suomen puolen jokiin, mutta vaeltaa pian Venäjän järville runsaamman ravinnon perässä. Sukukypsyyden saavutettuaan taimen palaa kotijokeensa kutemaan monet kerrat, jos vain onnistuu välttämään kalastajien vieheet ja verkot.
Oulangan taimen voidaan pelastaa vain Suomen ja Venäjän rajan ylittävällä yhteistyöllä. Asialla alkaa olla kiire. Vaikka Oulankajoelle on julistettu kalastuskielto, ei kanta ole kääntynyt kasvuun. Vuosina 2013-2014 toteutetussa Oulangan taimen -projektissa arvioitiin, että Suomen puolelle kolmeen jokeen vaelsi noin tuhat kututaimenta vuonna 2014. Määrä on puolet 1990-luvun alkuun verrattuna.
Kitka- ja Kuusinkojoella kalastus on edelleen sallittu, mutta kalastajia suositellaan käyttämään väkäsettömiä koukkuja ja vapauttamaan isot kutukalat jatkamaan vaellustaan.
Istutuksilla taimenkantaa ei ole kyetty vahvistamaan, vaikka kolmeen taimenjokeen on laskettu vuodesta 2005 lähtien noin 35 000 vuosikasta taimenenpoikasta vuosittain. Tulokset ovat jääneet surkeiksi.
Keväällä uutisoitiin, että Olangajokisuuhun Pääjärven luoteisosaan rajan taakse on suunnitteilla noin 50 neliökilometrin suuruinen rauhoitusalue, jossa olisi täydellinen kalastuskielto. Pääjärven alueella taimenia verottaa salakalastus sekä liian suuresta verkkomäärästä johtuva ylikalastus.
Suomalais-venäläisellä rajayhteistyöllä on edessään todellinen koetinkivi. Saadaanko tarpeeksi laaja taimenen suojelu voimaan molemmin puolin rajaa vai onko edessä lopullinen tuho. Ainutlaatuisen Oulangan taimenen päästäminen sukupuuttoon olisi anteeksiantamatonta.