Partiolippukunta Kuusamon Tunturisisko ja -veikot on törmännyt haasteeseen, jonka on kohdannut moni yhdistys ja järjestö viime vuosina. Aktiivisista ja sitoutuneista vetäjistä on ainainen pula.
Partioon kaivataan aikuisia vetäjiä, jotta harrastus on mahdollinen myös pienille sudenpennuille. Pienimpiä, 7-9-vuotiaita lapsia ei voi antaa alaikäisten ohjaajien vastuulle. Yläkouluikäisistä nuorista olisi vastuun ottavalle aikuiselle luvassa innokkaita apuohjaajia.
Järjestötoiminnan soihdunkantajia ovat kansalaiset, jotka antavat vapaa-ajastaan yhteiseen hyvään. Järjestötoiminta myös antaa tekijälleen paljon: sosiaalisia suhteita, mahdollisuuden itsensä kehittämiseen ja mielekästä tekemistä.
Monessa kuusamolaisessa yhdistyksessä kantavina voimina ovat virkeät eläkeläiset. Löytyisikö heidän joukostaan vapaaehtoisia, jotka olisivat mahdollisesti itsekin harrastaneet partiota nuoruudessaan? Lippukunta perustettiin Kuusamoon heti sotien jälkeen vuonna 1946. Kyse on harrastuksesta, joka on periytynyt isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.
Mummo- ja vaari-ikään ehtineet toisivat partiotoimintaan rikastuttavan sukupolvien kohtaamisen. Kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta tavata isovanhempiaan säännöllisesti. He kenties asuvat kaukana tai ovat jo siirtyneet tuonpuoleiseen.
Tärkeintä tietysti on, että jokaisella lapsella on mielekäs harrastus, olipa kyseessä partio, liikunta- tai kulttuuriharrastus. Kansallisen nuorisobarometrin (2015) mukaan yhdeksällä nuorella kymmenestä on jokin harrastus. Harrastavien määrä on kasvanut edellisestä tutkimuksesta. Huolestuttavaa on, että useampi kuin joka kolmas nuorista sanoi jättäneensä jonkin harrastuksen aloittamatta rahanpuutteen takia. Vajaa viidennes kertoo lopettaneensa jo aloittamansa harrastuksen.
Kuusamossa ja Koillismaalla harrastaminen on huokeaa suuriin kaupunkeihin verrattuna. Tämä on vahvuus, josta on pidettävä kiinni.