Huomenna satavuotiaan Suomemme koillisella kolkalla voidaan katsoa tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Vuosisadassa saavutettu edistys on ennätyksellistä jopa maailman mittakaavassa, vaikka asiat eivät ole täydellisesti vieläkään. Suomi onnistui nousemaan köyhyydestä maailman rikkaimpien kansakuntien joukkoon.
Itsenäisyyden alkutahdit eivät sujuneet Kuusamossa (johon Posio vielä tuolloin kuului) ja Taivalkoskella onnellisten tähtien alla. Maailmansodan tapahtumien köyhdyttämällä Koillismaalla nähtiin nälkää ja kärsittiin kulkutaudeista. Kulkutaudit olivat peräisin Muurmannin ratatyömaalta, jossa koillismaalaisia työskenteli runsain mitoin. Kuusamon elintarvikelautakunnan tekemän arvion mukaan kolmasosa asukkaista näki nälkää. Surkeuden täydensi vuonna 1918 puhjennut kansalaissota, johon kuusamolaiset joutuivat osallistumaan molemmin puolin rintamaa toinen tosiaan vasten.
Sodan ja itsenäistymisen myötä raja sulkeutui ja Kuusamo menetti asemansa kaupan keskuksena idän ja lännen välissä.
Tilanteeseen sopeuduttiin panostamalla maatalouteen. Maatilojen määrällä mitattuna lakikohta osuu Suomen itsenäisyyden 50 juhlavuoden paikkeille.
Nälänhädät olivat enää paha muisto, vaikkakaan köyhyydestä ei nykymittapuun mukaan ollut päästy eroon. Koillissanomat uutisoi Käylässä asuneesta kymmenlapsisesta perheestä, jonka vanhemmat olivat kuolleet ja lapset asuivat keskenään (KS 2.12.1967). Vanhin lapsista oli 18-vuotias.
Kaksi välähdystä historiasta kertoo, että aineellinen edistyminen on ollut suurta. Koillismaalla ei enää nähdä nälkää, eivätkä orpolapset asu omikseen. Nykyongelmat ovat toisentyyppisiä. Historiaan katsominen asettaa ongelmat mittasuhteisiinsa ja antaa selkeän toivon siitä, että haasteet on selätettävissä.
Edistysusko, sivistyksen voima ja kyky yhteistyöhön vievät eteenpäin. Koillismaalaiset saavat olla ylpeitä kotiseudustaan ja itsenäisestä Suomesta.