Koillismaalla on valtavan suuret mahdollisuudet laajentaa kalastusmatkailua niin kesällä kuin talvellakin. Täällä on määrättömästi erilaisia vesialueita kuten puroja, jokia, lampia ja järviä, joissa asustelee mitä erilaisimpia kaloja.
Koillismaan vedet ovat yleisesti ottaen hyvässä tai erittäin hyvässä kunnossa, vaikka tietyissä paikoissa rehevyys on lisääntynyt. Rehevissäkin vesistöissä on toki kaloja, mutta ne saattavat olla hyvin särkivaltaisia, mikä rajoittaa niiden kalastuskäyttöä.
Arvioiden mukaan esimerkiksi Kuusamon jokialueilta (Kitka-, Oulanka- ja Kuusinkijoki) saatava vuosittainen kalastustulo on 1-2 miljoonan euron luokkaa. Joille tullaan ennen muuta taimenten takia, mutta luonnon arvostus on noussut tänä päivänä entistä korkeammalle sijalle.
Saalis on kalastajalle edelleen tärkeää riippumatta siitä, ottaako hän mittakalin itselleen vai päästääkö takaisin veteen. Jos mitään ei tapahdu eikä otteja tule, niin kalastaja miettii seuraavan kerran kahdesti, tuleeko hän enää uudelleen, vaikka maisemat olisivat kuinka henkeä salpaavia.
Taimenen osalta tilanne ei ole tällä hetkellä ikävä kyllä kovin kehuttava. Saalismäärät pienenevät vuosi vuodelta, vaikka taimenenpoikasia istutetaan jokiin ja järviin vuosittain suuret määrät. Vanha sanonta, jonka mukaan kannettu vesi ei kaivossa pysy, tuntuu tässä tilanteessa pitävän aikana hyvin kutinsa.
Pitäisi pystyä tukeutumaan luonnonkantoihin. Siksi taimenten luontaisia kutupaikkoja puroissa pitäisi ennallista, samoin elinympäristöjä jokiosuuksilla. Tämä lienee ainoita keinoja saada taimenkannat uudelleen kasvuun.
Kalastuksesta kiinnostuneita on ohjattava Koillismaalla entistä enemmän jokialueilta järville ja lampivesiin muiden kalojen kuin taimenten pyyntiin.
Varsinkin ulkomaalaisille on varmasti elämys saada siiman päähän vaikkapa siikoja, ahvenia, säynäviä tai haukia, joita voidaan hyvin käyttää myöhemmin ruokakaloina.
Kalastusmatkailun laajentamisessa on hyvät edellytykset ja kysyntä tulee varmasti tulevaisuudessa lisääntymään.