Oulangan-Paanajärven alueen saaminen Unescon maailmanperintökohteeksi on ollut esillä ja keskusteluissa jo vuosikymmeniä.
Juuret voidaan ajoittaa 1980-90-lukujen taitteeseen, jolloin Paanajärvelle oli suunnitteilla pumppuvoimala Kuolan ydinvoimalan yhteyteen. Paikalla kulki alan tiedemiehiä ja tehtiin maastotutkimuksia, mutta hanke tyssäsi ja nykyisin Paanajärven alue on kansallispuistoa.
Nykyisin Oulanka ja Paanajärvi ovat yksi yhteinen Pan park -puistopari, vaikka Suomen ja Venäjän valtioiden raja erottaakin ne toisistaan.
Niiden yhteenkuuluvuus on kiistaton, sillä aikanaan Paanajärven alue kuului Suomeen, mutta menetettiin toisessa maailmansodassa Neuvostoliitolle.
Varsinkin Suomen puolella on tehty töitä sen eteen, että Oulanka-Paanajärven puistoalue saataisiin Unescon maailmanperintökohteeksi. Esimerkiksi loppuvuodesta 2015 valmistui laaja esiselvitys asiasta.
Esiselvityksen perusteella tärkeimmät kriteerit, joiden pohjalta maailmanperintöstatusta voitaisiin lähteä hakemaan ovat geologiset, ekologiset ja biologiset taustatekijät sekä luonnon monimuotoisuus. Alueella on ollut aikanaan myös monipuolinen kulttuurielämä.
Maailmanperintökohteet on jaoteltu kulttuuri- ja luonnonperintökohteisiin. Unescon maailmanperintölistalla on lähes tuhat eri kohdetta ympäri maailman. Suomessa kohteita on kaikkiaan seitsemän: kuusi kulttuuriperintökohdetta ja yksi luonnonperintökohde.
Maailmanperintökohteeksi ei ole helppoa päästä. Kriteerit ovat tiukat ja hienoja kohteita on kansainvälisesti paljon. Kilpailu on kovaa ja lopullinen valinta vaatii monivaiheisen prosessin läpikäynnin.
Oulanka-Paanajärven -aluetta kannattaa hakea luonnonperintökohteeksi, vaikka lopputuloksesta ei ole varmaa tietoa. Valinnalla olisi varmasti myös suuri kansainvälinen merkitys puistoparille. Alueen arvo nousisi ja voi myös ajatella, että kävijämäärät lisääntyisivät.
Kun Suomi viettää tänä vuonna itsenäisyytensä satavuotisjuhlia, ei Oulanka-Paanajärvi -alueelle voisi toivoa parempaa lahjaa kuin maailmanperintölistalle pääseminen.