Pääkirjoitus

Pää­kir­joi­tus: Kukaan ei saa jäädä syrjään – hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nan apuna myös koko kylä pi­tä­köön huolta

Maanantaina vietettävä lapsen oikeuksien päivä käynnistää lapsen oikeuksien teemaviikon. Viikon aiheena on jo toista vuotta peräkkäin yhdenvertaisuus.

Suomi on sitoutunut Yhdistyneiden kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien sopimukseen vuodesta 1991 lähtien. Se on 54 artiklan mittainen sopimus, jota kuvaillaan poikkeuksellisen laajaksi, kattavaksi ja yksityiskohtaiseksi ihmisoikeussopimukseksi.

Sopimuksen yleisperiaatteet ovat lapsen etu ja lapsen oikeus saada näkemykset huomioon otetuiksi sekä syrjinnän kielto ja lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen.

Yhdenvertaisuudesta ja syrjinnän kiellosta määrätään lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklassa. Sen mukaan valtioiden tulee taata kaikki sopimuksessa mainitut oikeudet kaikille ilman minkäänlaista erottelua lapseen tai hänen huoltajaansa liittyvien ominaisuuksien perusteella. Paikallisesti sopimus tuo velvoitteita muun muassa kuntien toimintaan.

Lapsen oikeudet eivät toteudu ilman toteuttajaa. Helppo keino ottaa kantaa lapsen oikeuksien puolesta on vetää maanantaina lippu salkoon. Vaikka kyse ei olekaan virallisesta liputuspäivästä, lapsi- ja perhejärjestöt yhdessä lapsiasiavaltuutetun kanssa kannustavat liputtamaan lapsen oikeuksien päivänä.

!Hyvinvointiyhteiskunnan lisänä tärkeä arvo on yhteisvastuu.

Nyt on hyvä hetki pysähtyä huomaamaan myös hyvä kehitys. Suomalaisilla lapsilla ei ole koskaan ollut asiat niin hyvin kuin ne ovat nyt. Tämän näyttävät useat eri mittarit.

Mielessään voi verrata Koillismaalle tänä vuonna syntyvän lapsen tilannetta vaikkapa reilut 70 vuotta sitten syntyneeseen jälleenrakennusajan lapseen. Siinä missä silloin oli pulaa kaikesta, eletään nyt yltäkylläisyyden aikaa. Nyt terveydenhoito, ravitsemus, turvallinen elinympäristö, vanhempien kiinnostus ja koulutus antavat täysin erilaiset lähtökohdat kuin sodasta toipuva maa pystyi antamaan.

Silti on kiistämätön tosiasia, että lähtökohdat eivät ole kaikilla ei ole yhtä hyvät. Eroja tasaamaan on rakennettu suomalainen hyvinvointiyhteiskunta. Sen lisänä tärkeä arvo on yhteisvastuu. On koko kylän tehtävä huolehtia, ettei yksikään lapsi jää syrjään.